 |
 |
|
|
 |
Suomi - metsiä, soita, valoisia kesäöitä
Suomi on Euroopan metsäisin maa. Suomen maa-alasta on noin kaksi kolmannesta metsää. Valtaosa metsistämme on havupuuvaltaisia. Alun perin kolmannes (lähes 9 milj. ha) Suomen maa-alasta on ollut soita, joista noin puolet on nykyään ojitettu. Suurin osa soistamme sijaitsee Oulun ja Lapin lääneissä.
Suomi on yli 1000 km pitkä maa ja olosuhteet etelässä ja pohjoisessa ovat hyvin erilaiset. Niinpä esimerkiksi saman marjalajin kypsymisessä saattaa olla useiden viikkojen ero maan pohjois- ja eteläosien välillä. Pohjois-Suomessa kasvukausi on jopa kaksi kuukautta lyhyempi kuin Etelä-Suomessa. Läpi yön paistava aurinko korvaa kuitenkin kasvukauden lyhyyttä pohjoisessa.
Metsien ja soiden tarjoamien luonnontuotteiden keruulla on Suomessa pitkät perinteet. Suomalaisten luonnontuotteiden kotitarvekäytön ja kaupallisen hyödyntämisen perustana ovat jokamiehen oikeudet eli vapaus kulkea luonnossa ja vapaus kerätä marjoja, sieniä ja yrttejä ilman erillistä lupaa. Laajat jokamiehen oikeudet ovat ikiaikainen nautintaoikeus ja pohjoismainen erikoisuus. Ne sisältävät myös vastuun; haittaa tai häiriötä ei tuoteta sen enempää luonnolle kuin maanomistajallekaan.
Puhtaus, terveellisyys ja ympäristöystävällisyys luonnontuotteiden vahvuutena
Suomen metsien lannoitus tai muu kemiallinen käsittely on erittäin vähäistä. Metsämme ovat puhtaita, ja harva asutus takaa sen, että poimija voi kerätä metsistämme ja soiltamme saasteettomia luonnon antimia.
Suomen metsistä yli 90 % täyttää EU:n keruutuotteille asettamat luomukriteerit (EU:n asetus (ETY) N:o 2092/91). Luonnosta kerätyt tuotteet eivät kuitenkaan automaattisesti ole luomua. Luomukeruutuote-nimityksen käyttäminen edellyttää poimijan sitoutumista luomuohjeisiin ja raaka-aineen keräämistä luomutuotantoalueeksi virallisesti hyväksytyltä alueelta. Luomualueiksi voidaan hyväksyä ainoastaan sellaiset alueet, joilla ei ole kolmeen vuoteen käytetty kemiallisia lannoitteita, torjunta-aineita eikä muita kemikaaleja. Lisäksi luomutuotteet poimitaan riittävän kaukaa teistä. Luomukeruutuotteita valvoo Kasvintuotannon tarkastuskeskus (KTTK).
Luonnontuotteiden keruun tarjoaman hyötyliikunnan lisäksi suomalaisissa luonnonmarjoissa, -sienissä ja -yrteissä on runsaasti terveellisiä ravintoaineita. Samalla luonnosta saatavat elintarvikkeet sekä koriste- ja käsityötuotteet tarjoavat uusiutuvien ja kierrätettävien raaka-aineidensa ansiosta ympäristöystävällisen vaihtoehdon.
Metsämarjoja riittää poimittavaksi
Suomen metsät tuottavat syötäviä marjoja vuodessa keskimäärin 500–1 000 miljoonaa kiloa. Tästä määrästä saadaan nykyisellään talteen vain viitisen prosenttia. Siksi tarvitaan aktiivista poimijakuntaa ja poimintaa nopeuttavia ja helpottavia apuvälineitä.
Arvokkaimpiin marjoihimme kuuluva suomuurain (hilla, lakka, lintti, valokki, Rubus chamaemorus) on poimittavissa jo heinä-elokuussa. Se kasvaa karuilla luonnontilaisilla räme- ja korpisoilla koko maassa. Tilastoituun myyntiin lakkaa tulee keskimäärin 0,4 miljoonaa kiloa vuodessa. Pohjois- ja Itä-Suomen laajat suot tarjoavat erinomaiset poimintamaastot. Siksi valtaosa lakasta tulee myyntiin Lapista. Poiminnan työläydestä huolimatta innokkaat hillastajat tarpovat soilla oranssina hehkuvien marjojen perässä. Hillaa poimijat myyvät runsaasti myös suoraan kuluttajille ja suurtalouksille. Nämä myyntiluvut eivät näy kaupan tilastoissa.
Samoihin aikoihin lakan kanssa kypsyy tuoreiden kangasmetsien valtavarpu mustikka (Vaccinium myrtillus). Mustikkaa poimitaan myyntiin vuosittain miljoonasta kolmeen miljoonaan kiloa sadosta riippuen. Sitä poimitaan sekä käsin että poimurilla. Pehmeäkuorisena marjana mustikka ei sovellu konepoimintaan yhtä hyvin kuin kovempikuorinen puolukka (Vaccinium vitis-idaea), joka on tärkein talous- ja vientimarjamme. Puolukka on kuivahkojen mäntykankaiden valtavarpu ja kypsyy tärkeimmistä marjalajeistamme viimeiseksi, vasta elo-syyskuussa. Sitä poimitaan myyntiin satomäärästä riippuen miljoonasta kymmeneen miljoonaan kiloon vuodessa.
Suomessa kasvaa myös useita muita hyviä luonnonmarjoja. Näistä aromikkuudeltaan arvostetuimpia ovat mesimarja (Rubus arcticus) ja vadelma (Rubus idaeus), happamuudestaan tunnettu karpalo (Vaccinium oxycoccos) sekä erittäin C- ja A-vitamiinipitoiset tyrni (Hippophae rhamnoides) ja pihlaja (Sorbus aucuparia). Variksenmarjan eli kaarnikan (Empetrum hermaphoroditum) käyttö on lisääntynyt viime vuosina marjan sisältämien voimakkaiden väriaineiden takia erityisesti viini- ja mehuteollisuudessa. Luonnonmarjoista löydettyjä arvoaineita on ryhdytty hyödyntämään myös kosmetiikkateollisuudessa.
Sienikorissa tatteja, rouskuja ja korvasieniä
Suomen metsissä kasvaa satovuoden mukaan vaihdellen 300–1 000 miljoonaan kiloa sieniä. Sadosta saadaan talteen keskimäärin pari prosenttia, eniten Itä-Suomessa. Metsäsienistä kauppasieniksi on valittu 22 lajia. Kauppasieni tarkoittaa ruokasientä, jonka viranomaiset ovat hyväksyneet elintarvikkeena myytäväksi. Syötäviä sienilajeja eli ruokasieniä kasvaa metsissämme moninkertaisesti enemmän.
Sienten kaupallinen poiminta on vilkkainta Itä-Suomessa. Tärkeimmät kauppasienet ovat herkkutatti (Boletus edulis), haaparouskut (Lactarius trivialis, L. utilis), kangasrousku (Lactarius rufus), keltavahvero (Cantharellus cibarius), suppilovahvero (Cantharellus tubaeformis) sekä korvasieni (Gyromitra esculenta). Rouskuista tehdään käsittelyn jälkeen mm. sienisalaatteja, -marinadeja ja säilykkeitä. Herkkutatti ja vahverot käytetään pakastettuina, kuivattuina tai mietoon suolaliemeen säilöttyinä. Käsittelemättömänä myrkyllistä, mutta herkullisena sienenä pidettyä korvasientä käytetään Suomessa perusteellisen esikäsittelyn jälkeen.
Luonnonsienten tuorekauppa tapahtuu etupäässä toreilla, missä myydään enimmäkseen kelta- ja suppilovahveroita ja jonkin verran mustatorvisientä (Cratellus cornucopioides) ja herkkutattia (Boletus edulis). Rouskuista tehdyt elintarvikkeet myydään kuluttajille kotimaassa, sillä muualla maailmassa ne eivät ole saavuttaneet vastaavanlaista suosiota. Sen sijaan laadullisesti hyvästä herkkutattisadosta suurin osa menee vientiin, erityisesti Italiaan.
Yrttejä aamuteestä iltakylpyyn
Suomessa luonnonyrttien käyttö on yleistynyt viime vuosina. Kauppayrtit myydään kotimaassa kuluttajille lähes yksinomaan kuivattuina ja valmiiksi tuotteiksi jalostettuina kuten yrttiteenä, mausteina tai kylpy-yrttipakkauksina. Yrteistä uutetaan lisäksi eteerisiä öljyjä, joita käytetään mm. rohdosvalmisteiden raaka-aineiksi.
Kaupassa luonnonyrteistä suurin osa myydään yrttiteesekoituksina. Suosituimpia teeaineksina käytettäviä yrttejä ovat maitohorsma (Epilobium angustifolium), vadelma (Rubus idaeus), koivut (Betula pendula, B. pubescens) ja mesimarja (Rubus arcticus). Mausteina ovat yleisiä katajan (Juniperus communis) marjat sekä väinönputki (Angelica archangelica). Luonnonyrteistä tärkein villivihannes on nokkonen (Urtica dioica).
Pieni, hyönteisiä pyydystävä lihansyöjäkasvimme, kihokki (Drosera rotundifolia), on yksi vientiin kerättävistä yrteistämme. Sitä viedään Keski-Eurooppaan yskänlääkkeen raaka-aineeksi. Myös kuivattua sianpuolukkaa (Arctostaphylos uva-ursi) ja isohirvenjäkälää (islanninjäkälä Cetraria islandica) jalostetaan ja viedään jonkin verran Keski-Euroopan rohdos- ja luontaistuoteteollisuuden tarpeisiin. Tutkimuksen myötä luonnonkasvien arvoaineiden hyödyntäminen on kasvussa.
Erikoisluonnontuotteissa yhdistetään uutta ja vanhaa
Elintarvikkeiden lisäksi luonnontuotteet ovat kasvattaneet merkitystään esimerkiksi käsityöalalla, floristiikassa ja hoitopalveluissa. Matkailutoiminnassa luonnontuotteet tarjoavat mahdollisuuksia erilaisten elämysten tuottamiseen.
Puita on Suomessa osattu käyttää vuosisatoja eri tavoin. Koivuista keväisin juoksutettavan mahlan keruuseen ja jalostukseen on kehitetty uutta teknologiaa. Pullotettua mahlaa myydään ulkomaille terveysjuomana. Petusta eli männyn nilasta valmistetusta jauhosta on kehitetty myös terveystuote. Puista tuotetaan myös tervaa ja grillihiiliä. Tervaa käytetään puunsuojana monissa historiallisissa kohteissa ja perinteisissä puuveneissä.
Pajun suosio on kasvanut punontamateriaalina. Alan harrastekurssit ovat yleisiä. Suomeen on perustettu useita pajuun keskittyneitä yrityksiä, joiden pajunviljelyn ja villin pajun keruun avulla markkinoille on saatu myös kotimaista raaka-ainetta. Käsityöyrittäjät valmistavat pajusta muodikkaita koriste- ja käyttöesineitä. Punontamateriaaleina käytetään myös tuohta, pajun kuorta, kaislaa, havuja ja risuja.
Luonnosta kauneutta ja hyvinvointia
Kuluttajien ympäristötietoisuus on kasvamassa, mikä tarjoaa lisää mahdollisuuksia luonnontuotealan kehittymiselle. Koristetarkoituksiin kerättyä keräporonjäkälää (palleroporonjäkälää) on perinteisesti viety Keski-Eurooppaan, mutta muutoin vasta pieni osa Suomessa käytetystä koristemateriaalista tuotetaan kotimaassa. Kiinnostuksen kasvaessa alalle on kehittymässä uutta yritystoimintaa.
Somistukseen ja kukka-asetelmien tekoon luonto tarjoaa materiaaleja monipuolisesti. Somistukseen soveltuvat esimerkiksi monet kukkivat kasvit, kaarna, jäkälä, sammal, kävyt ja naavaoksat sekä leikkovihreäksi varvut, saniaiset ja havupuiden oksat. Luonnonmateriaaleista saadaan myös erilaisia väriaineita.
Turvehoidot ja -kylvyt ovat Suomessa uutta luontoalan toimintaa, minkä taustalla on vanha eurooppalainen kylpyläkulttuuri. Alalle on Suomessa perustettu useita yrityksiä, jotka tuottavat ja jalostavat kylpy- ja hoitoturvetuotteita. Raaka-aine saadaan käyttötarkoitukseen tutkitusti soveltuvilta soilta. Tuotteita myydään suoraan kuluttajille, mutta niitä käytetään myös hoitolaitosten, kylpylöiden ja maaseutumatkailukohteiden turvehoidoissa. Turpeen hoitokäytön luomat myönteiset ja rentouttavat kokemukset perustuvat syvälämpöön ja turpeessa olevien bioaktiivisten ainesosien vaikutuksiin. Turvetuotannon sivutuotteena saadaan myös tupasvillakuitua, jota käytetään tekstiilien raaka-aineena.
Koulutuksen avulla poimimaan tai luonnontuotealan ammattiin
Järjestelmällinen luonnontuotealan koulutus aloitettiin maassamme 1960-luvulla. Tuolloin laadittiin kolmiportainen koulutushierarkia, jossa keruutuotetarkastajat kouluttavat alan neuvojia ja nämä edelleen poimijoita. Ylimmälle asteelle eli keruutuotetarkastajaksi pääseminen edellyttää ammattitutkintolain mukaista erikoisammattitutkinnon suorittamista.
Neuvojakursseja järjestetään sienistä, yrteistä ja marjoista. Kurssit kestävät runsaan viikon ja sisältävät opetuksen lisäksi teoria- ja lajintuntemuskokeet. Neuvojakurssin suorittaa vuosittain yli sata osanottajaa. Poimijoita koulutetaan päivän mittaisilla kursseilla. Poimijakursseilla opetellaan kerrallaan tunnistamaan ja käsittelemään 1–3 lajia. Suoritetuista lajeista saa merkinnän poimijakorttiin, joka toimii todistuksena koulutuksesta. Myös erikoisluonnontuotteisiin liittyvä koulutus on lisääntynyt viime vuosina.
Luonnontuotealan koulutus Suomessa on korkeatasoista. Vain pätevyytensä osoittaneet neuvojat saavat antaa poimijakoulutusta. Neuvoja- ja poimijakurssien yksityiskohtaiset ohjeet takaavat samanlaisen koulutus- ja vaatimustason kaikissa kurssipaikoissa. Lisäksi kurssin päätteeksi neuvojalle tai poimijalle annettu kortti takaa sen, että henkilö on koulutettu asianmukaisesti ja täyttää kortin haltijalle asetetut vaatimukset.
Luontoalan ammatillinen koulutus on tärkeä väylä alan työtehtäviin tai yrittäjyyteen. Luonnontuotealaan painottuvaa ammatillista koulutusta voi suorittaa kolmella tasolla. Ammatillisen perustutkinnon kautta valmistuu luontoyrittäjäksi, joka hallitsee luontomatkailun lisäksi myös luonnontuotealan perustaidot. Luonnontuotealan ammattitutkintoa järjestetään aikuisille kohdennettuna näyttötutkintona ja se antaa monipuoliset tiedot luonnontuotealasta. Luonnontuotteiden lajituntemukseen ja alan ammatilliseen osaamiseen syventävää koulutusta tarjoaa keruutuotetarkastajan erikoisammattitutkinnon suorittaminen.
Luonnontuotealalla monipuolista yrittäjyyttä
Luonnontuoteyritykset ovat Suomessa useimmiten pari henkilöä työllistäviä perheyrityksiä. Suurimpia ovat muutamat marjojen ostoa, pakastamista ja vientiä harjoittavat elintarvikeyritykset. Maastamme viedään mm. pakastettuja marjoja ja sieniä Keski- ja Etelä-Euroopan elintarviketeollisuuden raaka-ainetarpeisiin. Osalla erityisesti marja-alan yrityksistä viennin osuus on jopa 90 % tuotannosta. Kuluttajatuotteista pääosa markkinoidaan kotimaahan.
Luonnontuotteiden jatkojalostusta harjoittavien yritysten määrä on kasvanut 1990-luvulta lähtien. Perinteisen marjojen ja sienten jalostamisen lisäksi uutta yritystoimintaa on syntynyt luonnon erikoisraaka-aineiden hyödyntämiseen. Myös erikoistuotteiden valmistus on lisääntynyt. Koriste- ja käsityötuotteiden lisäksi tuotevalikoimaan ovat tulleet mm. tilaviinit, joita valmistetaan maassamme useiden yritysten voimalla myös metsämarjoista. Pienten jatkojalostusyritysten työllistävä vaikutus on niiden määrän ansiosta merkittävä. Erikoistuotteet myydään pääosin kotimaassa, mutta myös vientitoiminta on lähtemässä liikkeelle. Suomen runsailla luonnonvaroilla ja niistä jalostetuilla tuotteilla on tärkeä merkitys myös matkamuistokaupoissa ja matkailualan yritysten ohjelmapalveluissa.
Luonnontuotealan yrittäjyyden kannalta ovat avainasemassa ne kymmenet tuhannet kotitaloudet, joissa luonnontuotteita poimitaan myyntiin. Suomessa toimii noin 300 marjanostajan verkosto. Sienten ostotoiminta on myös laajentunut nopeasti. Ostajat edustavat elintarvike- ja torikauppiaita, yksityisyrittäjiä ja 4H-yhdistyksiä. Monet ravintolat ja suurtaloudet ostavat metsän antimet suoraan poimijoilta. Osa luonnontuotealan yrityksistä on kouluttanut itselleen poimijaverkostoja. Luonnon yrttien ostajia ja jatkojalostajia on vähän, mutta alan yritystoiminta on kasvussa. Voimakkainta yrittäjyyden kasvu on ollut erikoisluonnontuotteiden osalla
|
|
|
|
|
|
|
|
 |
