Suomen luonto on yleisesti ottaen esimerkiksi keskieurooppalaiseen verrattuna varsin puhdas. Suurin osa metsistämme on sellaisenaan luonnonmukaisiksi alueiksi luokiteltavissa. Kuluttajan kannalta katsottuna kuitenkin vasta tuotteessa oleva luomutunnus vakuuttaa lopullisesti tuotteen puhtaudesta. Luomutunnus takaa sen, ettei marjoja, sieniä tai yrttejä ole kerätty vesakontorjunta-ainejäämiä sisältäviltä alueilta tai maanteiden pientareilta. Luomutunnus on kiristyvillä elintarvikemarkkinoilla osalle luonnontuoteyrityksistä kilpailuetu sekä markkinointivaltti.
Jotta keruutuotteessa voitaisiin käyttää luomutunnusta, täytyy sen olla kerätty metsästä, joka todistettavasti täyttää luomualueen vaatimukset. Tällöin metsässä ei ole viimeisen kolmen vuoden aikana käytetty lannoitteita tai muita kemikaaleja. Tällä hetkellä luomukeruualueita ylläpitää ja päivittää suurelta osin Rasterix Oy Tampereelta.
Luomuvaatimusten noudattamisesta tehdään metsänomistajan kanssa sopimus. Sopimus ei rajoita metsänomistajaa millään tavoin käsittelemästä metsäänsä. Hän ainoastaan lupautuu ilmoittamaan esimerkiksi lannoituksesta etukäteen. Sopimuksen tarkoituksena onkin lähinnä kerätä tietoa metsäalueiden kemiallisista käsittelyistä, jotta alue voidaan tarpeen vaatiessa poistaa poimijoille jaettavista luomualuekartoista. Jos lannoitus suoritetaan metsänhoitoyhdistyksen kanssa yhteistyössä, esimerkiksi metsätaloussuunnitelman mukaisesti, ei maanomistajan tarvitse välttämättä asiasta edes erikseen ilmoittaa.
Saatettaessa suurempia metsäalueita luomutunnuksen alle toimitaan useimmiten metsänhoitoyhdistyksen avulla. Metsänhoitoyhdistys voi joko sitouttaa jäsenensä luomuehtoihin tai suosittaa niiden noudattamista. Tämä tarkoittaa sitä, että metsänhoitoyhdistyksen valtuuston tai yleisen kokouksen päätöksellä kaikki luomuehdot täyttävät metsäalueet voidaan kirjata luomualueiksi, ellei yksittäisellä metsänomistajalla ole mitään sitä vastaan.
Jos yksittäinen metsänomistaja ei jostakin syystä, esimerkiksi tiedossa olevien säännöllisten lannoitusten takia, halua metsäaluettaan luomutunnuksen alle, hän voi siitä ilmoittamalla jäädä ulkopuolelle, vaikka metsänhoitoyhdistys periaatepäätöksellä sitouttaisikin jäsenensä luomuehtoihin. Sitouttamisella pyritäänkin pääasiassa saamaan suuria alueita mahdollisimman helposti ja kattavasti kartoitettua luomukeruualueiksi. Jos metsänhoitoyhdistys pelkästään suosittaa jäsenilleen luomuehtojen noudattamista, joudutaan tekemään yksittäisiä tilakohtaisia sopimuksia, ja tällöin jää luomutunnuksen alle tuleva pinta-ala yleensä pieneksi mm. kustannussyistä.
Luomutunnuksen alla olevista alueista jaetaan poimijoille kartta, jonka avulla he tietävät, miltä alueelta luomumarjoja tai sieniä voi kerätä. Tällöin on luonnollisesti helpompaa, mitä suurempi ja yhtenäisempi luomualue on. Poimijat myös listataan ja heille järjestetään koulutusta luomukeruutuotteiden poimimisesta, kuten esimerkiksi neuvoja siitä, kuinka läheltä maantietä luomutuotteita saa poimia. Koulutetuille poimijoille annetaan luomupoimijakortti tai heidän poimijakorttiinsa lisätään luomupoiminta -leima. Kaikilta luomupoimijoilta edellytetään kirjallista sitoutumista luomuohjeisiin.
Keruutuotteiden luomutuotannon järkevän toteuttamisen kannalta on tarkoituksenmukaista saada kerralla mahdollisimman suuri alue luomutunnuksen alle. Tällöin paitsi helpotetaan poimijoiden työtä ja luomukeruutuotteiden saatavuutta, myös säästetään tarkastus- ja valvontamaksuissa. Metsäalueiden luomuvalvonta suoritetaan maatalouden luomuvalvonnan yhteydessä.
Suomen 4H-liitto on luonut toimintamallin, jonka avulla luomukeruuta voidaan toteuttaa myös laajassa mittakaavassa. Lapissa, Kainuussa ja muuallakin Suomessa oli jo vuonna 2000 noin 12 miljoonaa hehtaaria luomukeruutuotteiden talteenottoon soveltuvaa metsäaluetta. Yrittäjät, jotka mielivät luomutuottajiksi, liittyvät Elintarvikeviraston luomujalostuksen valvontaan ja saavat sitä kautta luomustatuksen käyttöönsä.
Lisätietoja luomukeruualueista, niiden perustamisesta sekä alueiden kartoista saa myös mm. Rasterix Oy:stä, paikallisen TE-keskuksen maaseutuosastolta sekä 4H-liitosta ja -piireistä. Keruutuotantoa koskevat luonnonmukaisen tuotannon ohjeet (vahvistettu 24.7. 2000) löytyvät Kasvintuotannon Tarkastuskeskuksen internetsivuilta. Sivuilla on myös kaavio, joka selventää luomuvalvonnan organisaatioiden tehtäväjakoa.
(Teksti Anne Matilainen)
|
|
|
|
