 |
 |
|
|
 |
Maaseutupoliittisen kokonaisohjelman luonnontuotealaa koskevat esitykset
5.7 Luonnontuoteala on mahdollisuuksien kirjo
5.7.1. Nykytila ja merkitys
Luonnontuotteisiin kuuluvat metsämarjojen, -sienten ja -yrttien lisäksi erikoisluonnontuotteet. Näitä ovat puiden sivutuotteet (puuhiili, terva, mahla, pettu, tuohi, kävyt, havut, tuhka ja oksat), käsityö- ja koristetuotteet (pajut, sammal, kaislat, kivet, jäkälät), hoitotuotteet (turve, savi ym.) ja kuitukasvit (tupasvilla, nokkonen).
Luonnontuoteala käsittää luonnonmarjoihin, -sieniin ja -yrtteihin sekä muihin luonnonkeruutuotteisiin liittyvän toiminnan: raaka-aineen talteenoton, jalostuksen, yritystoiminnan, koulutuksen, neuvonnan ja tutkimuksen.
Luontoalan yrittäjyys keskittyy harvaan asutulle maaseudulle. Monipuolisesti hyödynnettävät luonnontuotteet sisältyvät myös monien muiden alojen kuten elintarvikealan, hoito- ja farmasia-alan, käsityö- ja taidealan, maatalous- ja puutarha-alan, matkailualan, metsäalan sekä ympäristöalan tuotantoketjuihin ja toimintaan. Erityisesti matkailutoiminnassa luonnontuotteet tarjoavat mahdollisuuksia elämysten tuottamiseen ja palvelujen aitouteen perustuvaan erilaistamiseen.
Metsämarjoja poimitaan Suomessa vuosittain noin 50 miljoonaa kiloa, josta kolmasosa tulee myyntiin. Tärkeimmät metsämarjat ovat mustikka, puolukka ja lakka, joiden osuus kaupallisesti poimituista marjoista on 98 prosenttia. Marjoista saatava poimintatulo on ollut 1990-luvulla keskimäärin 9,8 miljoonaa euroa vuodessa.
Metsäsieniä poimitaan vuodessa noin 6 miljoonaa kiloa, josta noin kuudesosa tulee myyntiin. Tärkeimmät metsäsienet ovat tatit, rouskut, kantarelli ja korvasieni. Sienistä saatava poimintatulo on ollut noin 1,2 miljoonaa euroa vuodessa.
Metsämarja- ja sieniala on kansantaloudellisesti merkittävä Suomen pohjois- ja itäosissa. Metsämarja- ja sienialalla toimii noin 570 yritystä. Kaupalliseen metsämarjapoimintaan osallistuu 35 000–56 000 ihmistä. Metsämarjojen kaupallisen poiminnan työllistävyyden arvioidaan olevan 1 500–2 000 henkilötyövuotta. Elintarviketeollisuus työllistää metsämarjojen ja -sienten jalostuksessa yhteensä noin 850 henkilöä ympärivuotisesti. Lisäksi marjojen ja sienten kuljetus työllistää kuljetusalaa.
Yrttien ja erikoisluonnontuotteiden kansantaloudellisesta arvosta on olemassa vain arvioita, sillä niiden keruuta ja kauppaa ei ole tilastoitu marjoja ja sieniä vastaavalla tavalla. Erikoisluonnontuotteiden käyttö ja jalostaminen ovat lisääntyneet viimeisten vuosien aikana huomattavasti, ja alalle on syntynyt uusia yrityksiä. Yrttejä käytetään yhä enemmän rohdos- ja kosmetiikkavalmisteisiin, turvetta hoitoturpeena, mahlasta kehitetään terveysjuomia, petusta todellista luomuleipää ja pajunpunontakurssit ovat suosittuja.
Luonnontuotealan tulevaisuuden haasteita ovat uusien EU-maiden myötä alan kilpailun koveneminen, marjojen ja sienien poiminnan väheneminen, raaka-aineen korkea hinta, alhainen jalostusaste, pieni yrityskoko, väestörakenteen muutos, satovaihtelut sekä korkeat investointi-, varastointi- ja kuljetuskustannukset.
Luonnontuotealan kehittämisessä painopisteet ovat luonnontuotteiden tuntemuksen sekä kestävän ja monipuolisen käytön lisääminen, yrittäjyys sekä alan tutkimuksen, koulutuksen ja yhteistyön edistäminen.
Luonnontuotteiden tuntemuksen sekä monipuolisen ja kestävän käytön lisäämiseksi luonnontuotetietouden liittäminen koulujen ja oppilaitosten opetussuunnitelmaan on ratkaisevaa. Peruskoulussa keskityttäisiin lajintuntemukseen ja luonnontuotteiden käyttöön kun taas ammatillisessa koulutuksessa olisi alaan soveltuvia konkreettisia esimerkkejä luonnontuotteiden käytöstä. Lisäksi aktiivinen menekinedistämistoiminta on välttämätöntä kuluttajien tietoisuuden ja luonnontuotteiden monipuolisen käytön lisäämiseksi. Erikoisluonnontuotteet ja luonnonvarojen uudet käyttömuodot (muun muassa funktionaaliset elintarvikkeet, bioteknologia) sisältävät paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia, joiden hyödyntäminen laajentaa alan taloudellista merkitystä tulevaisuudessa.
Luonnontuotealan yrityskannan säilymiseksi ja lisäämiseksi olisi helpotettava sukupolvenvaihdoksia ja uusyrittäjyyttä. Yrityskoon kasvu ja kilpailukyvyn (luomu, imago, markkinatieto, asiakaslähtöisyys, osaaminen, vastuullisuus, yrityspalvelut, vero- ja tukipolitiikka) parantaminen sekä yritysten tuotteiden saaminen kansainvälisille markkinoille ovat alan menestystekijöitä tulevaisuudessa. Yrittäjyyden ja koko alan yhteistyön edistämisessä tärkeimmät roolit ovat tutkimuksella ja kehittämistyöllä, koulutuksella sekä yhteisillä verkostoilla. Alan yritys- ja tietopalvelujen sekä seurantajärjestelmien kehittäminen vahvistaa toimialaa ja sen uskottavuutta.
5.7.2 Kriittisiä menestystekijöitä
Luonnontuoteala on keskittynyt harvaan asutulle ja ydinmaaseudulle. Alalla on paljon pieniä yrittäjiä ja toimijoita, joiden painoarvoa lisää yhteistyö ja verkostoituminen. Alueelliset teemaryhmät ovat luonnollinen tapa yhdistää luontoalan toimijoita alueellisen profiilin ja tarpeen mukaan. Ne ovat kiinteässä yhteydessä luonnontuotealan teemaryhmään ja kansalliseen kehittämistyöhön järjestäen alueellaan alan toimintaa, työpajoja ja teemapäiviä, olemalla mukana rakentamassa alueohjelmia ja alan hankkeita sekä jakamalla tietoa. Ryhmät koostuvat paikallisista yrittäjistä sekä koulutuksen, neuvonnan ja tutkimuksen edustajista. Myös muilta alueilta tai toimialoilta voidaan osallistua ryhmän toimintaan eli alueet voisivat hakea omia vahvuuksia ja tarjota näitä alan yhteiseksi hyödyksi. Alueellinen teemaryhmä liittyy maakuntien klusteriajatteluun sekä alan alueelliseen verkottumiseen.
Luonnontuotealan taloudellisen arvon määritteleminen on vaikeaa, koska useista luonnontuotteista saatava tulo on verovapaata ja luonnontuotteiden keruu ja myynti usein harrastelijapohjaista. Erityisesti erikoisluonnontuoteala on monipuolistunut ja sen kaupallinen arvo on kasvanut viime vuosien aikana huomattavasti. Erikoisluonnontuotteiden tuotannon arvosta ei ole tilastotietoja vaan arvioita, jotka nekin ovat vanhentuneet alan laajetessa. Alan tuotannon arvon määrittely on tärkeää arvioitaessa Suomen koko luonnontuotealan kansantaloudellista arvoa ja erikoisluonnontuotealan mahdollisuuksia. Toimialan kehittymisen seuraamiseksi on oleellista, että tarkastelu on vertailukelpoista ja se on mahdollista toteuttaa samalla tavoin tietyin väliajoin.
Luonnontuotteita hyödynnettäessä on otettava huomioon lajikohtaiset kestävän keruun rajat. Keruumäärissä ja -paikoissa on varmistettava kasvien uusiutumiskyky, kasvien yleisyys ja herkät luontoalueet kielteisten ympäristövaikutusten välttämiseksi. Keruun teknisissä apuvälineissä on kiinnitettävä huomiota ympäristöystävällisyyteen. Metsäalueiden luomusertifioinnin ja tuotantotapakriteeristön luominen edistävät luonnon monimuotoisuutta, luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä sekä parantavat välillisesti kulutushyödykkeiden ominaisuuksia.
(62) Luonnontuotealan teemaryhmä koordinoi erikoisluonnontuotteiden kansantaloudellisen arvon arviointia ja määrittelee mittarit tiedonkeruumenetelmineen sen kehittymisen seuraamiseen. (Luonnontuotealan teemaryhmä, MMM, Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry, tukkukaupat ja myymälät, Arktiset Aromit, tutkimuslaitokset ja neuvontajärjestöt)
Kansainväliset markkinat tarjoavat luontoalan yrityksille merkittävän mahdollisuuden lisämarkkinoiden löytämiseen, uusien tuotteiden kehittelyyn ja yritystoiminnan kasvattamiseen. Vientitoiminnan vahvistuminen lisää myös koko toimialan uskottavuutta ja vetovoimaisuutta. Pienyritysten vientitoiminnan käynnistämiseen on olemassa runsaasti erilaisia palveluita. Näiden palveluiden tehokkaan hyödyntämisen tueksi luontoalalla tarvitaan räätälöityä valmennusta, joka lisäksi selkeyttää ja täydentää yrityksen ja sen tuotteiden vaiheittaista kehittymistä. Yhdessä läpikäyty prosessi tuo samalla esille alan uusia palvelutarpeita. Palvelujen saavutettavuuden kannalta tärkeitä ovat yrittäjää lähellä olevat alueelliset palvelut. Kuitenkin myös sähköisten palvelujen merkitys on suuri yritysten toimiessa eri puolilla Suomea.
Vientitoiminnan valmennusohjelma voidaan kehittää pilottiryhmien avulla. Ryhmät kootaan lähellä samaa tasoa olevista luontoalan yrityksistä, joilla on jo selvä kiinnostus vientitoimintaan. Ryhmän tutor selvittää toimien räätälöintiä varten yritysten lähtötason (mm. yrittäjän taidot, tuotteen laatu, kapasiteetti, asiakkaan tuntemus, logistiikka), jolta voidaan vaiheittain valmiuksia ja yhteyksiä kehittäen edetä kohti asiakaslähtöistä vientitoimintaa.
(63) Kauppa- ja teollisuusministeriö yhteistyössä alan yritysverkoston ja vienninedistämisorganisaatioiden kanssa kokoaa luonnontuotealan yrittäjille tuotteiden kansainvälisille markkinoille pääsyn tueksi valmennusohjelmakokonaisuuden. (KTM, OPM, alan yritykset ja yritysverkostot, koulutus- ja kehittämisyksiköt sekä vienninedistämisorganisaatiot)
Luomusertifioinnin nykyistä tehokkaampi hyödyntäminen imagomarkkinoinnissa on potentiaalinen mahdollisuus monille yrityksille. Suomen eksotiikka yhdistettynä sertifioituun luomualueeseen voisi tarjota lisäarvoa marjan ja sienien keruun lisäksi myös luontomatkailuun. Luomusertifiointia on maakunnissa toteutettu osin alueellisten kehittämishankkeiden kautta, mutta työn ylläpitoon ja päivitykseen ei kaikilla alueilla ole mahdollisuuksia saada enää hankerahoitusta. Nykyinen järjestelmä on koettu varsinkin pienten kenttätyötä tekevien toimijoiden ja yritysten piirissä liian kalliiksi "markkinahintaan" ostettuna, sillä kartat maksavat kaikille yrityksille koosta riippumatta saman verran. On olemassa vaara, että juuri rakennettu valtakunnallinen luomusertifiointitoiminta hiipuu ja sirpaloituu tulevaisuudessa vain tiettyjen ydinalueiden ympärille.
Luomusertifioinnin tulevaisuus ja edelleen kehittäminen tulisi turvata ja koordinoida valtakunnallisesti ensisijaisesti jo toiminnassa olevien tahojen kautta päällekkäisten organisaatioiden välttämiseksi. Tukea tarvitsevat erityisesti pienet jalostavat yritykset ja toisaalta ydinalueen ulkopuolella olevat luomualueet/yritykset, jotta järjestelmää voitaisiin jatkaa ja kehittää paikallisiin olosuhteisiin soveltuviksi. Samalla tulisi lisätä panostuksia luomukeruutuotteiden menekinedistämiseen.
(64) Luonnontuotealan teemaryhmä yhdessä alan yritysten kanssa laatii luomusertifiointitoiminnan valtakunnalliseen koordinointiin ja kehittämiseen toimenpideohjelman. (Luonnontuotealan teemaryhmä, alan yritykset, Arktiset Aromit)
Luonnontuotteiden tuotantotapa eroaa sekä tavanomaisesti että luonnonmukaisesti viljeltyjen tuotteiden tuotantovaatimuksista. Viljellyille tuotteille laadittuja tuotantotapakriteeristöjä ei sellaisenaan voida soveltaa luonnontuotteisiin. Luonnontuotteiden erikoislaatuisuus perustuu juuri siihen, että luonnosta kerättävien tuotteiden kasvua ei voida hallita eikä luonnossa elävän riistan, järvikalojen, mehiläisten ym. vapaata liikkuvuutta voida rajata viljellyille tuotteille laadittujen säädösten mukaiseksi.
Luonnosta saataville elintarvikeraaka-aineille olisi luotava oma, koko arvoketjun kattava tuotantotapakriteeristö. Luonnontuotteiden tuotantotavassa luodaan säännökset, joiden avulla määritellään niiden talteenottoa, jatkojalostusta ja markkinointia koskevat kriteerit koko arvoketjulle. Tuotantotapakriteeristön tavoitteena on korostaa luonnontuotteiden erikoispiirteitä verrattuna viljeltyihin tuotteisiin ja siten tuottaa lisäarvoa lopputuotteelle. "Luonnontuotteet tuotantot t)apana"-kriteeristön synnyttäminen toteutetaan vastaavalla tavalla kuin luonnonmukaisen tuotannon yhteydessä on tehty. Kehittämistyössä selvitetään pohjoismaiset yhteistyömahdollisuudet.
(65) Maa- ja metsätalousministeriö laatii yhteistyössä alan toimijoiden kanssa luonnontuotteille oman tuotantotapakriteeristön. (MMM, Arktiset Aromit, Luonnontuotealan teemaryhmä ja yritykse
Julkaisun tilausyhteystiedot internetsivulla http://www.maaseutupolitiikka.fi/ (julkaisut)
|
|
|
|
|
|
|
|
 |
