 |
 |
|
|
 |
Metsästysmatkailu
Metsästysmatkailu: osa luontoon tukeutuvaa yrittäjyyttä
Luontokokemusten hakeminen ja harrastuksen monipuolistuminen saavat metsästäjän matkailemaan ja hyödyntämään matkailuyritysten palveluja. Vaikka metsästyksellä on Suomessa pitkät perinteet, varsinaista elantoaan metsästyksestä ei nykyään monikaan hanki: erästelystä on tullut suosittu harrastus. Metsästäjiä on tällä hetkellä Suomessa lähes 300 000 eikä vähenemistä ole viime aikoina juuri tapahtunut. Päinvastoin, etenkin naismetsästäjien määrä on voimakkaasti noussut.
Kaikilla metsästyksen harrastajilla ei ole asuinpaikallaan riittäviä metsästysmahdollisuuksia. Suosiotaan ovat kasvattaneet metsästysmuodot, joihin ei oman seuran mailla ole sopivia maastoja. Koiratoiminnankin vilkastuminen vaikuttaa metsästysharrastuksen määrään. Lisäksi luonnon ja elämyksellisyyden hakeminen saa metsästäjiä lomillaan ja vapaa-aikanaan hakeutumaan ulkomailta (erityisesti muista Pohjoismaista ja Keski-Euroopasta) sekä etelän pirstoutuneista metsistä pohjoisemmaksi, "aitoihin" metsästysmaisemiin. Maaseudun peltoalueetkin tarjoavat monipuolisia metsästysmahdollisuuksia.
Matkailusta on tullut monelle osa metsästysharrastusta. Tätä voidaan hyödyntää matkailuyrityksissä. Kotimaisten metsämiesten jahtimatkat ovat usein varsin pelkistettyjä ja itse rakennettuja: tiedossa olevalta, kiinnostavalta alueelta hankitaan metsästyslupa ja selvitetään majoitus. Tunnetuinta ja yleisintä on tällä hetkellä hankkia metsästyslupa Metsähallitukselta valtion maille. Metsähallituksen virkistyspalveluja tarjoava Villi Pohjola myös vuokraa kämppiä metsästys- ja kalastuslupien myymisen lisäksi.
Tavallisimmin metsästysreissulla majoittaudutaan vuokramökkeihin, mutta yleistä on yöpyminen myös tuttavien tai metsästysseurojen tiloissa. Kuitenkin nykyisin on suuntauksena erilaisten majoitusvaihtoehtojen hyödyntämisen lisääntyminen ja vaatimustason kasvaminen. Metsästysmatkailijoissa on kuitenkin edelleen runsaasti erilaisia ryhmiä. Oman erityisryhmänsä muodostavat yritysten tilaamat jahtimatkat. Metsästysmatkailua harkittaessa kohderyhmän tarkka miettiminen kannattaakin maksavien asiakkaiden löytämiseksi.
Metsästysmatkailun avulla voidaan pidentää matkailuyrityksen toimintaa perinteisen sesonkikauden ulkopuolelle. Toimeen ryhtyminen vaatii kuitenkin alan erityisosaamista ja aiheeseen paneutumista. Metsästyksen ja siihen liittyvän kulttuurin, riistanhoidon, lupakäytännön ja koiratoiminnan tuntemus on paikallaan varsinkin erityisryhmien ollessa kyseessä. Suhteiden maanomistajiin ja metsästysseuroihin tulee olla toimivia. Lisäksi tilojen on sovelluttava koirien mukaan ottamiseen sekä aseiden huoltoon ja säilytykseen.
Metsästysmatkailua tulee toteuttaa luontoa ja riistaeläimiä kunnioittaen
Vaikka metsästysmatkailussa hyödynnetään eri tavoin luontoa ja luonnonvaroja, metsästystä ei kuitenkaan aina lueta luontomatkailutuotteeksi.. Metsästyksen tulee perustua luonnon kunnioittamiseen. Tavoitteena on "aito elämys" eli metsästys ei saa olla liian helppoa. Saaliin saaminenkaan ei aina ole tärkeää. Usein toiminta voi keskittyä esimerkiksi metsästyksen toiminnallisuuteen tai riistan havainnoimiseen. Tätä tukee se, että Ruotsissa metsästäjille suunnatun tutkimuksen mukaan virkistysarvon osuus metsästyksen kokonaisarvosta oli yli kaksi kolmasosaa (Mattson 1990). Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan kanalintumetsästyksessä virkistysarvon osuus oli yli 80 % kokonaisarvosta (Ovaskainen ym. 1992).
Saksalaisille metsästäjille suunnatussa kyselyssä (Lämsä & Hietala 1996) harrastuksen tärkeimpinä motiiveina nousivat esille luonnollisen ympäristön kokeminen, luonnon tapahtumien seuraaminen, rentoutuminen ja yhdessäolo ystävien kanssa. Suomen osalta nämä mahdolliset metsästysmatkailijat olivat kiinnostuneita puhtaasta luonnosta ja suomalaisten metsästäjien tapaamisesta.
Metsästysmatkalta odotetaan siis paljon muutakin kuin saalista. Toki riistaa olisi päästävä edes näkemään, joten riistakantojen tulee säilyä vuosittaisesta jahdista huolimatta hyvinä. Saaliskiintiöt pyritään mitoittamaan riistalaskentojen pohjalta kestävän käytön periaatteen mukaisesti siten, että lajien tulevaisuus ei vaarannu. Tärkeää on selvittää, missä määrin luontoa voidaan hyödyntää ilman, että luonto vahingoittuisi. Toisaalta metsästyksen rajoittamisellakin voi olla haitallisia vaikutuksia eri lajien kantoihin. Esimerkiksi vieraat lajit (istutetut tai tulokkaat) voivat levitessään syrjäyttää alkuperäislajeja tai pedot lisääntyessään hävittää uhanalaisia, suojeltavia eläimiä.
Metsästysmatkailu ei ole massamatkailua, joten sen vaikutukset ympäristöön ovat siinä suhteessa samankaltaiset tai jopa vähäisemmät kuin luontomatkailun. Pienessä mittakaavassa tapahtuvalla toiminnalla on paitsi matkailupalvelulliset etunsa (yksilölliset kokemukset, joustavuus, räätälöitävyys), myös merkitystä ympäristön hyvinvoinnin kannalta. Esimerkiksi maaston kuluminen, kasvillisuuden vaurioituminen ja luonnonrauhan rikkoutuminen ovat melko vähäisiä yksin tai pienissä ryhmissä kuljettaessa. Lisäksi metsästysmatkailu ajoittuu siten, etteivät eläinten lisääntymistoimet häiriinny.
Metsästys- kuten muussakin matkailussa alueen kantokykyä (matkailijoiden enimmäismäärää) rajoittaa monasti ympäristövaikutuksia enemmän matkailijoiden kokemusten laadun heikkeneminen (Saarinen 1995, Saastamoinen & Kajala 1995, Sievänen 1995b). "Tungoksessa" ei ole mukava olla metsällä. Yleisesti määriteltynä kantokyky riippuu matkailijoiden määrän lisäksi heidän viipymisajastaan alueella, matkailijatyypeistä, matkailuaktiviteeteista ja näiden toimintojen ajallisesta keskittymisestä sekä matkailupalveluiden luonteesta (Saarinen 1995). Kantokyvyn ylittymisen jälkeen fyysinen ympäristö, matkailijoiden kokemusten laatu ja/tai paikallisväestön suhtautuminen muuttuvat merkittävästi huonompaan suuntaan. Toisaalta kantokykyä voidaan siirtää ylöspäin sopivilla hoito- ja ohjaustoimilla (Naskali 1995). Sesonkiaikojen ruuhkautuminen on kuitenkin edelleen ongelma: parhaina metsästysaikoina kysyntää voi olla enemmän kuin alueelle voidaan metsästäjiä ottaa.
Metsästysmatkalle lähdetään varta vasten metsästämään ja olemaan luonnossa
Metsästysmatkailussa pääsääntöisesti keskitytään metsästykseen ja siihen suoraan liittyvään toimintaan. Metsästämään ei matkalla mennä vain ohimennen, kuten kalastamaan saatetaan poiketa. Syinä tähän ovat mm. kalastusta vaativampi lupakäytäntö, aseiden kuljettamisen hankaluus ja metsästyskauden ajoittuminen perinteisen lomakauden ulkopuolelle, mutta myös tarjonnan vähäisyys. Lisäksi metsästysmatkailukohteista ei ole saatavilla riittävästi tietoa.
Majoituksen, saunan ja lupien myynnin lisäksi on syytä kehittää muitakin metsästäjävieraiden tarvitsemia palveluja. Esimerkiksi oppaiden, metsästyskoirien, kuljetusten ja eräaiheisten tuotteiden tarjoaminen saattaa kiinnostaa, tapauskohtaisesti myös muut huvitukset ja palvelut. Erilaisten seuruiden ja yhdistysten matkoilla voidaan tarvita kokoontumistiloja. Lisäksi on muistettava, että pieni, mutta ehkä kasvava osa metsästysmatkailijoista on liikkeellä perheen kanssa.
Yhteistyö ja hyödyn jakaminen metsästysmatkailun onnistumisen edellytyksinä
Metsästysmatkailuyrittäjä toimii useimmiten ulkopuolisten maanomistajien mailla. Lisäksi mahdollinen saalis saattaa pienentää paikallisten asukkaiden metsästyskiintiötä. Tästä syystä toiminnan mahdollistuminen vaatii runsaasti yhteistyötä ja avarakatseisuutta molemmin puolin. Parasta olisi, jos hyödyt jakautuisivat usealle eri taholle.
Metsästysmatkailu ja siihen liittyvä muu yritystoiminta tuo maaseudulle herkästi lisää taloudellisia kannustimia luonnon ja ympäristön monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja edistämiseksi. Matkailun edellytysten on säilyttävä jatkossakin, koska ympäristön heikentyessä matkailijat siirtyvät uusille, paremmille alueille (Saarinen 1995). Niinpä matkailutoiminta saattaakin vaikuttaa mm. maa- ja metsätalouden toimenpiteisiin. Monikäytöllekin aletaan nähdä arvoa. Edellytyksenä on, että maanomistajat saavat matkailuhyötyjä itselleen.
Metsästysmatkailun ansiosta esimerkiksi kulttuurimaisemallisesti tärkeä peltoalue voidaan saada säilymään aukeana tai metsien hakkuita suunniteltaessa otetaan maisema, elinympäristöt ja soidinalueet nykyistä paremmin huomioon. Usein osa metsästysmatkailusta saatavista tuloista käytetään riistanhoitoon ja ympäristön kunnostuskohteisiin, jolloin samalla muidenkin kuin riistaeläinten elinolot paranevat. Maalaiskylän toiminnan piristyessä saatetaan esimerkiksi kylämaisemaa siistiä. Lisäksi metsästysmatkailu on usein paikalliseen kulttuuriin sopivaa, ja perinteitä voidaan monipuolisesti vaalia ruoanvalmistuksesta lähtien.
Metsästysmatkailun kehittämisen ongelmat liittyvät pääasiassa metsästysoikeuteen. Maan omistukseen liittyvä metsästysoikeus on useimmiten vuokrattu edelleen vastikkeetta tai nimellistä korvausta vastaan metsästysseuroille. Seurojen pelkona on, että metsästysoikeuden kaupallinen hyödyntäminen saa maanomistajat vaatimaan osaa saaduista tuloista korotettuina maavuokrina. Lisäksi jos toiminnasta syntyy haittaa maanomistajalle, tämä saattaa irtisanoa maanvuokrasopimuksen metsästysseuran kanssa. Metsästysmatkailua onkin kehitettävä huolella ja yhteistyössä eri tahojen kanssa. Maanomistajia ja paikallisia asukkaita voivat kehitystyössä edustaa esimerkiksi maamies- ja kyläseurat.
Ota eri tahot huomioon alusta lähtien: huolehdi hyvistä suhteista ja hyödyn jakamisesta
Lähdettäessä kehittämään toimivaa metsästysmatkailua tulee ottaa huomioon useiden eri tahojen näkemykset ja mielipiteet. Metsästysmatkailun kehittämisessä on sosiaalisilla arvoilla suuri merkitys eli hankkeen taakse pitää saada oikeat henkilöt. Suurimmat ongelmat ilmenevät lähinnä metsästysoikeudessa. Yleisesti on ollut käytäntönä, että maanomistaja on vuokrannut metsästysoikeuden metsästysseuralle vastikkeetta tai nimellistä korvausta vastaan.
Metsästysseuran lähtiessä mukaan matkailutoimintaan maanomistaja saattaa vaatia korotettuja maanvuokria siitä huolimatta, onko metsästysmatkailu tuottavaa vai ei. Metsästysseuroilla ei ole mitään sitä vastaan, että he maksaisivat korvausta maankäytöstä matkailun osalta, mutta vuokran tulee olla sidoksissa metsästysmatkailun tuottoon. Metsästysoikeuden vuokranmaksu aiheuttaa kuitenkin hankaluuksia, koska yksittäiselle maanomistajalle on vaikea määrittää sitä osaa metsästysmatkailutuloista, mikä hänelle maapinta-alan mukaan kuuluisi. Käytännöllisempää olisi maksaa osa metsästysmatkailun tuloista joillekin maanomistajien yhteistä hyvää ajaville yhdistyksille tai seuroille, kuten kyläyhdistykselle, pienviljelijäyhdistykselle tai maamiesseuralle, jolloin nämä yhdistykset voivat palauttaa metsästysmatkailusta saamansa hyödyn takaisin maanomistajille esimerkiksi teiden kunnostamisen, virkistyspaikkojen yms. rakentamisen muodossa.
Metsästysseura voi tehdä maanomistajille tai maanomistajia edustaville yhdistyksille talkootyötä korvaukseksi maankäytöstä. Mahdollisia korvaustapoja ovat teiden kunnostaminen, tienvarsien raivaus, taimikoiden istutus tai retkeilyreittien rakentaminen kyläläisten yhteiseen käyttöön ja niistä huolehtiminen. Metsästysseuran majan tarjoaminen kyläläisten käyttöön sekä riista- ja luontoaiheinen yhteistyö paikkakunnan koulujen kanssa voivat toimia hyvinä metsästysmatkailusta koituvan hyödyn korvaamiskeinoina.
|
|
|
|
|
|
|
|
 |
