Säännöllisen keruun vaikutus pyöreälehtikihokin (Drosera rotundifolia) määrään, tuoresatoon ja uusiutumiseen luonnon soilla Suomessa
Vuosina 1993-1997 Suomessa toteutetusta tutkimuksesta vastasivat tutkija Bertalan Galambosi Maatalouden tutkimuskeskuksesta, toiminnanjohtaja Niilo Takkunen Oulun 4H-piiristä ja M. Repcák P.J. Safarikin yliopistosta Slovakiasta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pyöreälehtikihokin luonnonpopulaatioiden keruukelpoisten yksilöiden määriä ja satoja. Samalla tarkasteltiin populaatioiden välisiä eroja kasvin kasvun, koon ja sadon sekä vaikuttavien aineiden osalta sekä keruun vaikutusta kasvin uusiutumiseen. Tutkimuksen pohjalta luotiin poimintaohjeet kihokin ympäristöystävälliselle poiminnalle.
Eräitä Drosera –suvun lajeja käytetään astmaa ja keuhkoputkentulehdusta hoitavien lääkevalmisteiden raaka-aineena. Kihokkilajeista valmistetaan maailmanlaajuisesti kaikkiaan noin 230 eri valmistetta. Suomessa esiintyy kolmea eri kihokkilajia: pitkälehtikihokki (Drosera anglica), pyöreälehtikihokki (D. rotundifolia) ja pikkukihokki (D. intermedia). Kihokkilajeistamme kerätään pyöreälehtikihokkia, jonka keruumäärä kasvoi Suomessa 100 kilosta 2100 kiloon vuosien 1981-1994 aikana. Suurin osa tästä määrästä vietiin Sveitsiin. Kihokkimarkkinoiden ennustetaan moninkertaistuvan Euroopassa.
Kihokit ovat suokasveja. Ne ovat kärsineet sopivien elinympäristöjen tuhoutumisesta luonnontilaisten soiden vähenemisen myötä suurimmassa osassa Eurooppaa. Esimerkiksi Saksassa ja Unkarissa kihokit kuuluvat uhanalaisiin lääkekasveihin. Koska jokainen suolta kerätty kihokkikilo sisältää noin 5000 – 10 000 kukkivaa kasvia, oli tärkeää selvittää, miten keruu vaikuttaa luonnon kihokkipopulaatioihin.
Materiaali ja menetelmät
Koe suoritettiin 9:llä eri suolla kuudella eri paikkakunnalla, Ylikiiminki, Utajärvi, Kempele, Sorjola, Leppävirta, Puumala, vuosien 1993 – 1999 aikana. Kooltaan 1 m2:n suuruisia ja pysyviä, kesäisin seurattavia koeruutuja oli kaikkiaan 37 kpl.
Ainoastaan koeruutujen kukkivat kihokkiyksilöt kerättiin ja niiden määrä/koeruutu laskettiin. Kihokit kerättiin koeruuduilta keskimäärin 3 kertaa kesässä keruuajan sijoittuessa välille 2.7. – 24.8.. Keruussa olivat apuna 4H – nuoret. Tutkimuksessa mitattiin kerättyjen kasvien tuorepainot ja kukkavarsien pituudet sekä laskettiin kasviyksilöiden painot. Laboratoriomäärityksenä analysoitiin kasveista tiettyjen vaikuttavien aineiden pitoisuudet. Havaintovuosien säätiedot koottiin ilmatieteen laitoksen sääasemien tiedoista.
Tulokset
Yhdellä neliömetrillä kasvoi keskimäärin 45-56 kukkivaa kihokkiyksilöä ja niiden keskimääräinen tuorepaino oli 6.3-6.7 g/m2. Satomäärät eri alueilla vaihtelivat suuresti. Korkein keskimääräinen kihokkimäärä kerättiin ensimmäisenä vuonna Puumalan koeruuduilta, noin 101 yksilöä/m2, ja vähiten Utajärveltä, keskimäärin n. 13 yksilöä/m2. Säännöllisellä ja tarkalla keruulla oli selvä negatiivinen vaikutus kihokkipopulaatioiden yksilötiheyteen. Yksilötiheyden lasku alkoi toisen keruuvuoden jälkeen. Populaatiotiheydet laskivat kolmantena ja seitsemäntenä vuonna 28-54%. Tuoresato laski samoin 6,7 grammasta/m2 2,7 grammaan/m2.
Keruukelpoisten kihokkiyksilöiden määrä vaihteli kasvupaikoittain. Saatuun satoon vaikuttivat kihokin koko sekä esiintymistiheys. Karuilla kuivilla ja avoimilla suotyypeillä kasvavat kihokit kasvoivat harvemmassa ja olivat kooltaan pienempiä: keskimääräinen kukkavanan pituus n. 8 cm ja kasviyksilön paino 0,05 g. Kyseisiltä paikoilta saadut kihokkisadot olivat alhaisia vaihdellen 1.4 – 3 gramman välillä/m2. Vastaavasti ruohoisilla ja kosteammilla sekä samalla avoimilla suotyypeillä sadot olivat korkeampia, 5 – 11 g/m2, kukkavanan keskimääräinen pituus yli 14 cm ja kasviyksilön paino 0,20 g. Tutkittujen paikkakuntien välisillä kasvukauden sääolosuhteiden eroilla ei ollut tutkimuksen mukaan merkittävää vaikutusta kihokkien vuotuiseen kasvuun.
Kihokkien sekundääristen aineenvaihduntatuotteiden pitoisuuksissa ei havaittu kahden tutkitun flavonoidin, kversetiinin ja kamferolin, suhteen merkittävää vaihtelua eri maantieteellisillä leveyksillä. 7-metyylijugloni – pitoisuuksien vertailua vaikeutti yhdisteen suuri vaihtelu kasvin eri osissa ja kehitysvaiheissa.
Kihokin siemenet kypsyvät siemenkodissa elo-syyskuun aikana. Yhden pyöreälehtikihokkiyksilön siemenmääräksi laskettiin keskimäärin 424 siementä. Kihokin siemenet ovat varsin pieniä ja kevyitä, ja ne itävät joko samana kesänä tai seuraavana keväänä. Kihokin uusiutumismahdollisuuksia tutkittiin laskemalla kasvukauden lopulla kaikki elävät kihokin versot koeruudulta. Suurin osa syksyn lasketuista kihokeista oli pieniä sirkkalehti-vaiheen taimia. Niiden keskimääräinen tiheys 11 tutkitulla koeruudulla oli 188/m2. Tämän perusteella voidaan olettaa, että turpeeseen on varastoitunut runsaasti kihokin siemeniä tai niitä on kulkeutunut lisää paikalle tuulen ja virtaavaan veden mukana. Itäneiden taimien määrä oli kuitenkin huomattavasti korkeampi kuin kukkavanallisten keskimääräinen määrä koeruudulla. Luonnonpopulaatioissa on kuitenkin aina erikokoisia yksilöitä, koska hyönteissyöjäkasvina kihokin lehtiruusukkeiden kasvu riippuu satunnaisten hyönteis - ja hämähäkkisaaliiden määrästä.
Ympäristöystävällinen keruumenetelmä
Tutkimustulosten mukaan kihokin uusiutuminen riippuu niiden siemenentuotannosta. Tämän vuoksi Oulun 4H – piiri laati poimijoille uuden, ympäristöystävällisen poimintaohjeen keruun kihokkipopulaatioon uusiutumiselle aiheuttamien haittojen vähentämiseksi. Ohjeen mukaan poimijan tulee jättää 5-10 kukkivaa kasviyksilöä neliömetrille. Tämä mahdollistaisi teoriassa noin 400-900 siemenen tuotannon/m2. Lisäksi samalta paikalta saa kerätä kihokkeja vain kerran yhden kesän aikana. Näin turvataan myös myöhään kukkivien yksilöiden siementuotanto ja kypsien siementen variseminen.
Lähde:
Galambosi, B., Takkunen, N. & Repeák, M. 2000: The effect of regular collection of Drosera rotundifolia in natural peatlands in Finland: plant density, yield and regeneration. Suo 51(2): 37-46.
Lisätietoja:
Galambosi Bertalan, vanh.tutkija
Maatalouden tutkimuskeskus
Karilantie 2 A
50600 MIKKELI
puh. 015 - 321 2222
faksi 015 - 321 2210
bertalan.galambosi@mtt.fi
|
|
|
|
