Pettu
Petusta eli männyn nilasta on viime vuosina kehitetty terveystuote. Tutkimusten mukaan se sisältää mm. flavonoideja ja vaikuttaa suotuisasti kolesterolitasoon. Petun käytön "uudelleensyntyyn" on vaikuttanut erityisesti Ranuan pettuprojekti. Pettu on kerätty luomumänniköistä tähän asti käsin, noin 10 000 kg vuodessa. Petun keruu on verovapaata tuloa. Kuivatusta ja jauhetusta petusta on tehty mm. pettuleipää, -sinappia ja –makkaraa. Suomalaista pettujauhoa viedään Keski-Eurooppaan.
|
|
Mitä pettu on?
Pettu tarkoittaa lähinnä männyn ravinnoksi irrotettua jälsi- ja nilakerrosta. Muutamat muutkin puut, kuten jalava, sopivat pettupuiksi. Pettumännyn täytyy olla vähintään 50 vuoden ikäinen. Nuoremmista puista petun kerääminen on hankalampaa ja haitta-aineiden määrä voi olla kaksin- tai kolminkertainen vanhoihin puihin verrattuna. Parhaita pettupuita ovat hyväkasvuiset, ohut- ja sileäkuoriset oksattomat puut.
|
|
 Petun irrotus ja esikäsittely
Männyn nila irtoaa parhaiten ns. nila-aikana eli toukokuun loppupuolelta heinäkuun alkuun. Perinteisesti pettua on irrotettu kasvavista pystypuista, joihin on jätetty kapea kaistale kuorta niin, että puu ei kuole vaan keloutuu tervakseksi. Nykyisin pettuliinat irrotetaan kaadetuista puista joko ensin kuorimalla puu tai sitten silpimällä kuoret pois valmiista pettuliinoista. Yleensä kuori leikataan paksuimman kaarnan poistamisen jälkeen noin puolen metrin pituisiin vyöhykkeisiin, jotka halkaistaan pitkittäin puukolla. Tämän jälkeen suorakaiteen muotoiset pettuliinat voidaan irrottaa talttamaista nyljintä apuna käyttäen. Pettuliinat puhdistetaan puukon avulla lopusta kaarnasta ja pihkasta. Jos nila-aika on jo mennyt ohi, voidaan petun irrotuksessa käyttää liuska- ja sulatusmenetelmää. Tällöin kuori irrotetaan katkaistuista mäntypölkyistä pieninä liuskoina, ja jos puu on jäässä, se sulatetaan ensin nuotiolla tai sisätiloissa. Yhtä mäntytukkikuutiota kohti saadaan n. 4 kg ilmakuivia pettuliinoja, josta tulee lähes saman verran puhdasta jauhoa.
Ennen jauhamista pettuliinat on esikäsiteltävä, eli ne paahdetaan tai keitetään haitallisten aineiden (parkkiaineiden, hartsien, vahojen, terpeenien, ligniinien) poistamiseksi. Paahtaminen voi tapahtua uunissa, tulen loisteessa tai hiilien päällä. Nykytekniikkaa hyödynnetään uudessa RCM-esikäsittelymenetelmässä, johon kuuluvat petun paahtaminen, rouhiminen ja jauhaminen
|
|
Petun käyttö ja vaikutukset
Pettua on käytetty erityisesti Pohjoismaissa ja Pohjois-Venäjällä hätäravintona kautta aikojen; pettujauhoja on löydetty mm. viikinkien muinaishaudoista. Suomessa petun maine ja muisto hätäravintona on vankka, ja varsinkin vanhemmille ihmisille ennakkoluulojen voittaminen on ollut vaikeaa. Nyt pettu kuitenkin tekee uutta tuloaan funktionaalisena elintarvikkeena, jolla on tutkimusten mukaan suotuisa vaikutus kolesterolitasoon. Petun flavonoidit suojaavat sydän- ja verisuonitaudeilta sekä syövältä. Lisäksi petussa on runsaasti ravintokuitua sekä rautaa, mangaania ja sinkkiä. Nykyisten tutkimusten mukaan petun määrä tuotteessa ei saa ylittää 25 painoprosenttia, jolloin vältetään pulavuosien liian suurista pettumääristä johtuneet vaivat.
|
|
 Toiminta Suomessa
Laajempi toiminta petun ympärillä on lähtenyt käyntiin Ranuan pettuprojektista keväällä 1997, mistä se on laajentunut jopa laajalle Eurooppaan. Hollantilainen Pelave-yhtiö markkinoi koeluontoisesti Ranuan pettujauhoja viiteen Keski-Euroopan maahan. Varsinaisia pettutuotteita ovat ruispettunapit, pettuleipä, pettusinappi ja pettumakkara Vuonna 1999 perustettuun valtakunnalliseen pettuosuuskuntaan kuuluu 130 osakasta eri puolilta Suomea. Osuuskunta on sittemmin muutettu Finnpettu Oy:ksi. Petun myynnin odotetaan voimakkaasti lisääntyvän ja markkinoiden avautuvan laajemmalle, kun uutta tutkimustietoa petun vaikutuksista saadaan julkisuuteen. Tutkimuksia petun suhteen ovat tehneet Jyväskylän ja Kuopion yliopistot sekä MTT Jokioisilla. Petun vaikutuksia tutkitaan myös muualla Euroopassa.
Yli 300 petun kerääjää eli petsuria on koulutettu hankkimaan raaka-ainetta, ja heistä toista sataa kerää pettua merkittävässä määrin. Tämä joukko pystyy keräämään vuodessa vähintään 15 tonnia pettuliinoja. Petun keräämisen koneellistamista on jarruttanut käsinkeruulle toistaiseksi myönnetty verovapaus. Petun työllistävyys vuotta kohti on nykyisin raaka-aineen hankinnassa ja jalostuksessa n. 30 henkilötyövuotta. Finnpettu Oy ottaa vastaan pettua vain luomumänniköistä.
Petusta on alkanut laajempi elintarvikkeiden kehittämisohjelma Rovaniemen alueella. Tässä Santa Foods -projektissa on vuoden 2001 alussa mukana 12 yritystä. Tavoitteena on kehitellä ja tuottaa mm. petusta ja marjoista vaihtoehtoisia terveyttä edistäviä tuotteita. Petun kuoriminen ja jalostaminen tuotteeksi sopii hyvin myös historiallisen näkökulman omaavan elämysmatkailun teemaksi.
|
|
Esimerkkejä pettuprojekteista
Ranuan pettuprojekti 1997 - 1999
Ranuan kunta, Kyösti Tornberg, 97700 Ranua, p. 016-3559111
Projektipäällikkö Tauno Lauri, Ranuan kunta, p. 016 - 3559111
- Suomen suurempimittakaavaisen petuntuotannon perustana ollut projekti, jossa on ollut mukana lukuisia yrityksiä, yksityisiä henkilöitä sekä muita yhteistyötahoja. Projektin pohjalta on perustettu Finnpettu-osuuskunta.
Pesiökylä-hanke 1998 - 1999 (Leader)
Pesiökylän Osuuskunta, yhteyshenkilö Mikko Kulmala, Heponiementie 6, 89640 Pesiökylä;
p. 08- 728 198, 0400 - 239 344
- Pesiökylän Osuuskunta tuottaa ja jalostaa pettua. Osuuskunnassa on 15 jäsentä.
Petun kuorimisen kurssi ja petun toimituksen aloittaminen 1999 (Leader)Valtimon kehittäjät ry / Martti Ahtonen
Kunnantie 1, 75700 Valtimo
p. 013 - 455 038
|
|
Kuinka ennen?
Myös muita puulajeja kuin mäntyä on käytetty petun lähteenä. Pettu on ollut erityisen tärkeää hätäravintona, sillä sitä on voitu kerätä kaikkina vuoden aikoina, vaikka ravintorikkainta onkin kevätpettu.
|
|
|
|
