Terva
Tervan kysyntä ja tuotanto on lisääntynyt viime vuosina. Tervanpolttoperinnettä on ylläpidetty erityisesti Kainuussa, joka oli 1800 -luvulla Euroopan tärkein tervantuotantoalue. Hautatervaa tuotetaan Suomessa vuosittain noin 50 000 – 100 000 litraa ja sen arvo on noin 1,5 - 3 milj. markkaa (252 000 - 505 000 euroa). Tervaa on viety ulkomaille konservointiyrityksille ja museoille. Tervan sisältämiä arominaineita on tutkittu mm. VTT:llä ja MTT:llä.
Tavoitteena on saada tervalle luomuhyväksyntä. Suomessa valmistellaan keväällä 2000 EY:n biosididirektiivin kansalliseen toimeenpanoon liittyviä säädöksiä, jotka koskevat myös tervayrittäjiä.
|
|
 Mitä terva on?
Tervanpoltto on hapettomassa tilassa tapahtuvaa kuivatislausta, missä orgaaninen aines eli puu muuttuu kemiallisesti synnyttäen kiinteää jätettä, öljyä ja haihtuvia aineita. Puuterva on kemiallisesti monimutkainen satojen eri yhdisteiden seos. Siinä on noin puolet selluloosasta muodostuneita hiilivetyjä ja lisäksi ligniinistä syntyneitä fenoleja (n. 10%), pihkasta muodostuneita polymeereja sekä hartsi- ja rasvahappoja. Vastapoltetussa tervassa on myös vettä, puuhappoa ja tärpättiöljyä. Tervaa poltetaan ainoastaan mäntypuusta, sillä sen pihkapitoisuus on suurin. Parhaimmat tervasmännyt saadaan karuilta hiekkamailta. Koivutervaa eli tököttiä valmistetaan koivun tuohesta kuivatislaamalla, ja sitä on käytetty mm. nahkojen parkitsemiseen ja ihotautien hoitoon.
Erityisesti Kainuussa tervanpoltto on ollut tärkeä elinkeino maatalouden ohella, ja 1800-luvun loppupuoliskolla Kainuu oli Euroopan tärkeimpiä tervantuotantoalueita. Nykyisinkin Kainuun tervaperinnettä on elvytetty voimakkaasti. Terva oli Suomen tärkein vientituote 300 vuoden ajan; täältä asti kun ei kannattanut kuljettaa puuta ulkomaille, vaan se oli järkevämpi polttaa tervaksi.
|
|
Tervapuut
Aluksi tervan raaka-aineena olivat tervasroson vioittamat puut, mutta myöhemmin alettiin kolota eli kuoria mäntyjä pystyyn pihkoittumisen edistämiseksi. Puun tyviosa kuorittiin n. kolmen metrin korkeudelle siten, että rungon pohjoispuolelle jätettiin pystysuora kaistale kuorta "elämänlangaksi". Muutaman vuoden kuluttua koloamista jatkettiin vähän korkeammalle, ja puut käytettiin tästä parin vuoden kuluttua. Koloamiseen voi nykyisin suositella nuorien ensiharvennusmänniköiden suurilatvaisia ja paksuoksaisia puita, jotka muutenkin joka tapauksessa poistettaisiin. 1920-luvun jälkeen tervan poltto vientiin loppui Suomesta, ja puuta jalostettiin mieluummin paperiksi ja sahatavaraksi. Kun sahatavaran ja kuitupuun merkitys korostui, tervaa ryhdyttiin valmistamaan männyn juurakoista. Nykyisin kantojen nostaminen metsäautoteiden alta ja metsän uudistusaloilta on järkevintä. Kantojen pilkkomiseen tarvitaan esim. traktoriin asennettu hydraulipuristin. Jos kannot nostetaan keväällä, niiden pilkkeet ehtivät kuivua tarpeeksi heinäkuun alkuun mennessä.
|
|
Tervan poltto
Perinteinen tervan hautapolttosysteemi on peräisin 1600-luvulta. Tervahautoja on olemassa lähinnä kahta tyyppiä: pienimuotoiseen tuotantoon käytetty rännimäinen hauta ja suurempaa tuotantoa varten suppilomainen juoksutustorvellinen hauta. Tervahaudan paikaksi kannattaa valita kuiva kangasmaasto. Pohjan on oltava tiivis ja tasainen. Haudan pohjalle pannaan säteenmittaiset säleet ja niiden päälle lyhyemmät tervakset sisäänpäin kallelleen ja kerros kerrokselta jyrkempään niin, että keskellä puut ovat pystyasennossa. Valmiiksi ladottu hauta peitetään aluksi huonommalla puukerroksella ja sitten sammalilla, turpeilla ja pinnasta oljilla ja mullalla. Alareuna jätetään peittämättä, jotta hauta saataisiin sytytettyä tasaisesti joka puolelta viritysreikien kautta. Kun tuli syttyy reiät peitetään, ja niitä avataan tulen uhatessa sammua. Jos savun väri on tumma, se on merkki tervan palamisesta. Tällöin hautaa on tiivistettävä ja reikiä tukittava. Tarkoitus on, että tulirintama etenee tasaisesti kohti haudan keskustaa polttaen tervaksia järjestyksessä ylös ja alas kulkien. Jos tervahauta palaa liian nopeasti, tervasaanto on huono. Tervamiilun muoto ja tervaksien laatu vaikuttavat saatavan tervaan määrään.
Aluksi tervahaudasta saadaan tervavettä eli ns. tervankusta. Parasta tervaa saadaan polton keskivaiheilla; polton lopussa tuleva terva on paksuinta. Terva valutetaan haudasta kaukaloon ja siitä edelleen jäähtymisen jälkeen esim. 200 litran rautatynnyreihin. Hautaterva sisältää varsinaisen tervan lisäksi vielä tervavettä sekä lisäksi pikeä, tärpättiöljyä ja puuhappoa. Tärpättiä sisältävä tervavesi ja puuhappo on perinteisesti erotettu tervasta seisottamalla tervaa tynnyreissä vuoden verran. Tällöin aineet kerrostuvat niin, että tervavesi nousee tervan päälle ja puuhappo jää alle. Jos puuhappoa jää tervaan, se estää tervan suojaavan vaikutuksen. Pikeä sen sijaan täytyy olla tervassa, jotta se muodostaisi tervattaessa mm. puuta suojaavan kalvon. Pikeä on myös erotettu tervasta mm. laivojen tiivistämistä varten.
Tervahaudoista saadaan yhdestä pinokuutiometristä tervaksia n. 25 - 30 litraa tervaa. Tervan tulon loputtua hauta peitetään mullalla, ja parin vuorokauden kuluttua se voidaan purkaa ja ottaa hiilet talteen. Hyvin ladotusta tervahaudasta saadaan hiiliä 5 - 10 tilavuusprosenttia alkuperäisestä puumäärästä. Ne sopivat pajahiiliksi sekä grillaukseen. Hiilien tuotto voi laskea tervan tuotantokustannuksia, mutta lisää myös työtä, jota tarvitaan hiilien pienimiseen sekä pussitukseen.
Tervaa voidaan myös valmistaa tiilestä valmistetuissa hyteissä tai umpinaisissa hiiltouuneissa eli retorteissa. Uunihiiltoa käyttää Veljekset Tourusen tervatehdas Uuraisilla. Pienessä mittakaavassa tervan valmistukseen käyvät myös padat ja tynnyrit. Polttomenetelmä vaikuttaa siihen, mitä tuotteita poltossa saadaan talteen. Retortista saadaan talteen myös polton aikana syntyvät kaasut, mikä tervahaudan poltossa ei onnistu.
|
|
Markkinat ja käyttökohteet
Terva on puunkäsittelyaineena ylivoimaista luonnonmukaisuutensa ansiosta. Tervatun puun voi huoleti polttaa käytön jälkeen, mutta kyllästetty puu on lähes ongelmajätettä. Tervaa käytetään paitsi paanukattojen ja veneiden myös puisten ja metallisten tarve-esineiden suojaamiseen. Lisäksi terva oli antiseptisen tulehduksia parantavan vaikutuksensa takia tärkeä rohto niin ihmisten kuin eläintenkin vaivojen hoidossa. Tervaa käytetään myös mm. saunatuotteissa sekä terva-aromin lähteenä. Tervan lääke- ja kosmetiikkakäyttö on lisääntymässä. Oma alueensa on tervaan liittyvä elämysmatkailu. Tervahaudan poltto kiinnostaa sekä kotimaisia että ulkomaisia matkailijoita, ja eri puolilla Suomea tervanpoltto onkin otettu yleisötapahtumien vetonaulaksi. Elämyksiä voi tarjota myös puiden koloaminen, tervasten pilkkominen ja puiden kaataminen.
Eri tuottajien terva on hyvinkin eri laatuista, ja myöskin tervan iällä on merkitystä. Vaativiin kohteisiin kelpaa ainoastaan aito mäntypuusta poltettu hautaterva. Grillihiilen sivutuotteena syntyvä lehtipuuterva ei käy puun pintakäsittelyyn, sillä se haisee pahalle ja jättää ruman himmeän pinnan. Sillä on ollut lähinnä käyttöä kotieläinten sorkkien hoidossa, mutta sille yritetään löytää uusia käyttökohteita.
Kun tervalla on säännöllinen menekki, polttotaidon säilyminen on turvattu. Tervan kysyntä ja tuotanto ovatkin kasvaneet viime vuosien aikana. Hautatervaa tuotetaan vuosittain n. 50 000 - 100 000 litraa, mikä rahaksi muutettuna on n. 1,5 - 3 milj. mk. Suoraan käyttäjille tapahtuva tervan myynti on edullisinta. Tervalle hyvin soveltuvia myyntipakkauksia ovat peltipurkit, joissa terva on mahdollista suoraan lämmittää. Pienimuotoisen tervanpolton tuotteet menevät kaupaksi 1 - 25 litran astioissa.
Tervanpoltto sopii hyvin maatalouden sivuelinkeinoksi. Useimmille tervan poltto on harrastusluonteista toimintaa, josta saadaan jonkin verran sivutuloja. Tervalitran tuotantokustannusten lasketaan olevan yli 40 mk (v. 1997), kun mukaan otetaan kate ja jakelukustannukset. Tervan arvo on kuitenkin muualla kuin litrahinnassa, sillä rakennusperinteen säilyttämisessä terva on korvaamaton. Markkinat kannattaa ottaa selviksi jo ennen tervanpolton aloittamista. Tervan kansainvälinen markkinointi ei ole järjestäytynyttä, vaan se on ollut yksittäisten yrittäjien vastuulla. Mm. konservointiyritykset ja museot ovat ostaneen hautatervaa Suomesta. Keski-Euroopassa markkinoita olisi tervalle nykyistä enemmän. Luomumerkinnän saamista tervalle on selvitetty, ja luomumerkitty terva on mahdollista tulevaisuudessa
|
|
Tutkimus ja koulutus
Tervan sisältämiä aromiaineita on tutkittu mm. VTT:llä ja MTT:llä. Mikkelin ympäristöinstituutissa on tutkittu erityisesti grillihiilen sivutuotteena tulevan lehtipuutervan ominaisuuksia. Jos lehtipuutervalle löydetään merkittäviä uusia käyttökohteita, sillä olisi edullinen vaikutus hiilentuotannon kannattavuuteen. VTT ja Museovirasto ovat käynnistäneet paanukattotervan luokittelusta tutkimuksen, jossa VTT analysoi eri tervalaadut.
Tervanpolton kursseja on ollut mm. maaseutu- ja aikuiskoulutuskeskuksissa. Koska tervanpoltto vaatii ammattitaitoa, sitä ei voi opettaa työllisyyskoulutuksena, vaan se sopii lähinnä maatalouden sivuelinkeinoksi. Kainuun tervaprojektissa on tehty koulujen kanssa yhteistyötä tervaperinteen opetuksessa.
|
|
Esimerkkejä tervaprojekteista
Hautatervan elintarvike-, lääke- ja kosmetiikkakäytön selvitys- ja käynnistyshanke 1999 - 2000 (Kainuun Leader)
Lentiiran tervaseura ry, Toivo Heikkinen, Petäjäniementie 121, 88930 Lentiira
p. 08 - 650 141, 08 - 650 151
- Hautatervan käyttömahdollisuuksien selvittäminen ja yritystoiminnan aloittaminen, uudet tuotteet ja markkinointi.
Tervan ja hiilen valmistaminen perinteisin menetelmin 1998- 1999 (Leader II /POMO)
Jari Jauhiainen, Kaukolantie 339, 25130 Muurla
p. 02 - 732 0101, 0400 - 378 853
- Tervan ja hiilen valmistaminen perinteisin menetelmin liitännäiselinkeinoksi, lisäarvon saaminen ensiharvennuspuulle.
Tervaprojekti 1997 - 2000
Kainuun maaseutukeskus ry., Osmonkatu 9, 87100 Kajaani
Ohjausryhmän puheenjohtaja Tapani Karjalainen
p. 08 - 619 8 7208, 050 - 554 1991
Projektipäällikkö Esa Heikkinen
p. 08 - 6198 7215
esa.heikkinen@agronet.fi
p. 08 - 619 870
http://www.kainuunmk.fi/terva/tervaprojekti.htm
- Tavoitteena Kainuun elvyttäminen uudelleen tervamaakunnaksi, tervan hyödyntäminen rakentamisessa, matkailussa ja käsiteollisuudessa.
Hiili- ja tervaprojekti 1998 - 1999 (Pomo)
Erkki Veistola, Putikontie 16, 44800 Pihtipudas
p. 014-556129
- Hiilen ja tervantuotannon koulutuksen järjestäminen, tuotanto- ja markkinointiverkostojen luominen ja tuotekehittely
Terva-ja hiilimiilun teko 1997 (Pohjois-Lapin Leader)
Ollikaisen Saha- ja jatkotuote / Arto Ollikainen
p. 016 - 635 317
- Rakennusinvestointi, joka monipuolistaa yrittäjän yritystoimintaa. Ei julkista rahoitusta.
Tervaperinne talteen ja tervatuotteet käyttöön 1998
Puhoksen maamiesseura ja Metsähallitus
Projektin vetäjä: Pekka Turpeinen, p.08-837 316
- Tervaperinteen tallentaminen ja puun käytön monipuolistaminen sekä ohjelmanpalvelujen kehittäminen alueen matkailuyrityksille
http://www.koillismaa.fi/koillisverkko/tervaperinne.html
|
|
Kirjallisuutta
Hautala, K.: Suomen tervakauppa 1856-1913. Taloushistoriallinen tutkimus. Suomen Historiallinen seura 1956..
Huuskonen, Tanja: Minkä teet, tee tervan kanssa. Päättötyö 1997. Pohjois-Savon ammatillinen Instituutti, Maaseutuopetus.
Immonen, E.: Tervanpolttoajan muistelmia. Kuhmo 1996.
Jokivartio, T. & Paajala, J.: Tervan valmistus ja käyttö.
Esitutkimus TERVA -loppuraportti. Oulun yliopisto 1989.
Kaila, Panu: Terva ja tervanpoltto.
Kauppila, R. & Suihko, A.: Tervan tie. Kainuun Museo 1987
|
|
Kuinka ennen?
Tervavettä käytettiin varjelusaineeksi rokkoja ja muita tarttuvaisia tauteja vastaan. Rohtoa tehtiin seuraavasti: Kortteli tervaa sekoitettiin kannulliseen vettä, sekoitettiin puulastalla yksi tunti ja seisotetaan vuorokausi. Seos kaadettiin toiseen astiaan ja sitä nautittiin muutamia ryyppylasillisia päivässä.
|
|
|
|
