Tuohi
Tuohen keruuaika on lyhyt, kesä-heinäkuu, ja käsin kerättävänä tuohen keruu on hidasta. Tuohet revitään kaadettaviksi määrätyistä puista maanomistajan luvalla. Tuohta käytetään perinteisen tuohityön lisäksi uusissa sovelluksissa, kuten tuohimurskelevyssä, jota soveltuu akustiikkalevyksi sekä huonekalu- ja lattiamateriaaliksi. Tuoheen ja sen jatkojalostukseen on keskitytty viime vuosina erityisesti Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa. Nykyaikaisille tuohituotteille on markkinoita. Esimerkiksi Lahden Sibelius -talon sisustukseen on käytetty tuohta. Päätoimisia tuohiyrittäjiä ei Suomessa ole.
|
|
Tuohi on koivujen kuoren kuollutta korkkiutunutta solukkoa, joka koostuu hyvin ohuista kerroksista. Tuohi on sitkeää ja vettä läpäisemätöntä ja hyvin säilyvää. Ennen sitä käytettiinkin talojen kateaineena sekä myös seinäeristeissä. Myös konttien, virsujen, tuppien, marjatuokkosten ym. käyttöesineiden (Kuva 40 kt) raaka-aineeksi sitä tarvittiin. Nykyisin tuohta käytetään perinteisten kohteiden lisäksi myös uusissa sovellutuksissa. Yhdistämällä tuohta metalleihin esim. kahvoissa ja painikkeissa ja käyttämällä tuohen laminointia on saatu uusia käyttökohteita tuohelle. Tuohimurskelevyä voidaan hyödyntää mm. akustiikkalevynä, sekä huonekalu- ja lattiamateriaalina. On myös alustavasti selvitetty mahdollisuutta hyödyntää koivuteollisuuden kuorintajätettä jalostamalla sitä rakennusteollisuuden käyttöön sisustuslevyksi, äänieristeeksi ja korkin korvikkeeksi. (Tuohi Teollisessa Tuotteessa -projektin väliraportti). Lahden Sibelius-talon tuohisisustus on osaltaan lisännyt tuohen arvostusta.
|
|
Tuohi irtoaa parhaiten kevät- ja keskikesällä eli kesäkuusta heinäkuun alkuun. Kostealla paikalla kasvaneesta oksattomasta hieskoivusta saadaan parasta tuohta. Tuohi irrotetaan (Kuva 34kt) kuivalla säällä joko nauhana tai levynä. Nauhat kierretään kiepille luonnollista kiertymissuuntaa vastaan eli valkoinen puoli ulospäin. Tuohilevyt pinotaan päällekkäin valkoiset pinnat vastakkain ja pannaan painon alle oikenemaan. Sopiva paikka tuohien säilytykselle on hieman kostea ulkovarasto. Tuohimateriaalin saatavuus on melko varmaa, mutta keruun koneellistamattomuus tekee raaka-aineen hankkimisen hitaaksi, ja lisäksi keruuaika kesässä on kovin lyhyt. Kerääminen tehdään maanomistajan luvalla kaadettavaksi tuomituista koivuista.
|
|
Pohjois-Karjala on perinteistä tuohitöiden aluetta. Ilomantsin ja Tuupovaaren alueelle onkin Tuohta tuohesta -projektin puitteissa kehitetty alueellisesti hajautettua Tuohityökeskusta, jonka tiloissa tapahtuu tutkimusta, tuotekehitystä, tuotantoa, myyntiä ja koulutusta. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa on muotoiltu moderneja tuohitöitä. Myös Keski-Suomessa on elvytetty tuohiperinnettä ja kehitetty jatkojalostusta. Joensuun yliopistossa perinnetutkija Pihla Vuorinen on kerännyt yhteen tuohitietoutta maailmalta. Tuohen perustutkimusta on tehty Jyväskylän yliopiston kemian laitoksen soveltavan kemian osastolla. Siellä on tutkittu myös tuohen UV-valon sietokykyä ja liimausominaisuuksia.
|
|
Eräs mahdollinen uusi sovellus tuohesta ovat luonnonmukaiset torjunta-aineet. Tuohen sisältämä betuliini omaa antiseptisia ominaisuuksia, minkä vuoksi sitä on kaavailtu hyönteismyrkkyjen raaka-aineeksi. Tuohen valkea väri johtuu juuri betuliinista. Tuomen kuorella on myös karkottava vaikutus, minkä vuoksi sitä käytetään hiokkeena taimien suojakaulusten valmistamiseen
|
|
Esimerkkejä tuohiprojekteista
Tuohta tuohesta - projekti 1999 - 2000
Tuupovaaran kunta
Projektivastaava Eero Lahtinen
Virastotie 10, 82730 Tuupovaara
p. 013 - 685 2220, 040 - 740 3467
eero.lahtinen@tuupovaara.fi
- Tavoitteena kehittää tuohityöosaamisesta Pohjois-Karjalaan merkittävä osaamisalue, joka sisältää tuotesuunnittelua, alan taitajien verkottumista, tuotteiden markkinointia ja alan koulutus- ja seminaaritapahtumia
Tuohi - kaunis sitkeä suomalainen -projekti
Keski-Suomen käsi- ja taideteollisuus ry
Kauppakatu 25
40100 Jyväskylä,
Hannele Heikkinen
p. 014 - 617 322, fax 014 - 617325
Marko Saaranen
p. 050 - 561 6273, 0400 - 940 242
- Mukana Keski-Suomen käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, Suomen kotiteollisuusmuseo, sisustusarkkitehti Simo Heikkilä. Projektin tavoitteena on nostaa tuohi uudelleen arvoonsa, siirtää tuohitietoutta ja hyödyntää tuohen ominaisuuksia tuotesuunnittelussa ja saada tuotantoon korkealaatuisia tuotteita
Tuohi Teollisessa Tuotteessa -projekti 1997 - 1999
Jyväskylän aikuiskoulutuskeskus / Projektipäällikkö Marko Saaranen
Teollisuustie 9
44500 Viitasaari
p. 014 - 573045, 050 - 561 6273
fax. 014- 573 049
marko.saaranen@jypoly.fi
- Tuohimateriaalin käytön ja jatkojalostuksen kehittäminen
|
|
Kirjallisuutta
Hall, L-G., Ljungberg, G. & Ljungberg, I-A: Harrasteena tuohityöt. Karkkila 1997.
Lindqvist, S.E.: Miten tehdään tuohitöitä. Painokaari Oy 1987.
|
|
Kuinka ennen?
Koivun tuohi oli vielä 1800-luvun alussa tärkeä kauppatavara, jota kuljetettiin ulkomaille asti. Tuohta käytettiin monipuolisesti valmistamalla siitä mm. roveita ruoka-astioiksi, tuohivirsuja jalkineiksi ja tietysti koreja ja kontteja eli reppuja. Myös köysiä punottiin tuohesta, ainakin Pohjois-Suomessa. Kestäviä nuottaköysiä valmistettiin keväällä kerätystä tuohesta, joka kiskottiin puusta "lutaa" apuna käyttäen. Luta oli luusta tai puusta valmistettu talttaa muistuttava esine. Tuohesta tehtiin myös verkon kohoja eli "pulloja" ja painoja eli "porhoja".
Linné kertoi Lapissa olleen tapana tehdä koivun tuohen suurista paloista "sadeviittoja". Tuohilevyn keskelle tehtiin kaulaa varten aukko ja levy suojasi hartioita ja piti kuivana rankimmassakin sateessa.
Sukkien sisällä pidetyt tuohianturat helpottavat Lönnrotin mukaan leinissä ja jalkasäryissä.
|
|
 Kaarna
Kaarnaksi sanotaan puuvartisten kasvien vartta suojaavaa paksua ulkokuorta, joka koostuu ilman täyttämistä korkkisoluista. Kaarnaa on ennen käytetty nuotan kannattimina ja ongenkohoina sekä myös lasten kaarnaveneissä. Se sopii myös taulujen, pannunalustojen, kulhojen ja erilaisten koriste-esineiden valmistukseen. Nykyisin käyttökohteina ovat lisäksi kasvualustat ja maanparannusaineet sekä katteet. Kaarnaa käytetään myös polttoaineena puunjalostusteollisuudessa. Kaarna on ääntä, lämpöä ja vettä eristävää, huokoista, kevyttä, kimmoista ja pehmeää.
Kaarnaa kerätään vastakaadetun puun rungon tyveltä, mistä se irtoaa parhaiten keväällä kuivalla säällä taltalla tai puukolla pituussuuntaan irrottaen. Samoilla välineillä onnistuu myös kaarnan veistäminen. Ensin siitä täytyy irrottaa pois kuiva ja lohkeileva pintakerros. Työ kannattaa suunnitella siten, että veistäminen voidaan suorittaa pituussuuntaan, koska poikkisuunnassa kaarna murenee helposti. Veistämisessä syntynyt kaarnajäte voidaan käyttää massatöihin. Jauhamalla kaarna esim. tehosekoittajalla tai raastamalla se raastinraudalla ja lisäämällä liimaa ja vettä ja esim. sahanpurua saadaan muotoiltavaa massaa, josta voi tehdä monenlaisia käyttöesineitä. Liimana voidaan käyttää muoviliimaa (esim. Eri Keeper) tai tapettiliisteriä.
Kaarnaesineet ovat parhaimmillaan käsittelemättöminä, jolloin niiden pinta tummuu itsekseen. Halutessa ne voi myös käsitellä öljyllä, lakoilla ja väreillä. Öljyistä parhaita ovat teak-öljy ja ruokaöljyt.
|
|
Kuinka ennen?
Ennen tiedettiin että:
- Tammen kuori on parhainta ainetta nahkojen parkitukseen ja rautavihrillin kanssa tammen kuoresta saadaan mustaa väriä.
- Kuusen kuorta on käytetty nahan parkitsemiseen niin, ettei se kangistu pakkasesta tai kovetu vedestä.
- Haapapuun kuoresta saatiin keltaisia ja ruskeita värejä.
- Lepän kuoresta saatiin keltaisenharmaata väriä. Myös katajan havuista ja kuivatuista kortteista saadaan samaa väriä.
- Pihlajan kuori sisältää parkkiaineita ja siitä saatiin myös ruskeanpunaista väriä.
- Omenapuun kuoresta saadaan voimakasta punaisenkeltaista väriä.
- Koivun kuorten sisäosaa käytettiin värjäämään kalaverkot punaruskeiksi, koska kalojen katsottiin karttavan vaaleita verkkoja.
|
|
|
