Tuohen tavoin pajun hyödyntäminen on tähän asti ollut yksittäisten käsityöyrittäjien varassa. Päätoimisia pajualan yrittäjiä ei Suomessa ole. Pajua käytetään lähinnä koriste- ja taide-esineiden punontaan. Pajun käyttömahdollisuudet nähdään kuitenkin monipuolisempina ja uusia valmistustapoja käyttöesineiksi ollaan kehittämässä. Luonnosta kerätystä pajusta joudutaan maksamaan arvonlisäveroa. Nykyisin pajua pyritään yhä enemmän viljelemään paremman ja tasaisemman laadun takaamiseksi.
|
|
Pajun käyttökohteet
Paju on kestävä, taipuisa ja kaunis materiaali, jota on helposti saatavilla kaikkialla Suomessa. Se soveltuu paitsi koriste-esineiden myös monien käyttöesineiden (Kuva 48kt) materiaaliksi. Siitä valmistetaan mm. kyniä, avaimenperiä, korvakoruja, pajupillejä, ritsoja, kaitaliinoja, lehtitelineitä, kaappeja sekä erilaisia puutarha- ja sisustusrakenteita. Mielenkiintoinen uusi sovellus pajun käytössä ovat lumikengät, joita kehiteltiin Mikkelin ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen projektissa. Henrik Aschan Galleria Akkunasta Lappeenrannasta on tehnyt merkittävää tuotekehitystyötä pajun suhteen (www.henrikaschan.com).
Uusia pajun käyttömuotoja on myös pajunippujen ja -mattojen käyttö maan sitomisessa säännösteltyjen vesistöjen rannoilla ja muilla eroosiolle alttiina olevilla paikoilla. Talvella kaadetuista pajuista tehdyt matot alkavat kasvaa keväällä sitoen tehokkaasti maa-aineksen. Kuhmon pajupuuhankkeessa, jonka toteuttajana on ollut Niemisen kyläyhdistys ry, on kokeiltu eri pajulajien soveltuvuutta eroosion torjunnassa.
Pajun kuorta on ennen kerätty talteen myytäväksi nahkojen parkitsemisaineeksi. Sitä käytetään myös rohtona reumaattisiin vaivoihin, päänsärkyyn ja kuumeeseen.
|
|
 Pajun keruu ja säilytys
Kerättävistä pajuista otetaan talteen edellisen vuoden oksatonta suoraa kasvua, jossa ruskean ydinpuun osuus on mahdollisimman pieni. Punontaan sopivia lajeja ovat mm. joki-, kiilto- ja tuhkapaju. Harmaakuorisista pajuista sanotaan, että ne eivät kestä hyvin punomista. Oksat leikataan mahdollisimman läheltä maata siististi. Jos pajut aiotaan kuivata, se tehdään joko irrallaan ulkona tai nipuissa sisätiloissa. Pajut säilytetään kuivassa tilassa suojassa kosteudelta ja auringonvalolta.
Perinteinen koriste- ja käyttöesineiden materiaali on ollut kuivattu paju, jota on kerätty lehdettömään aikaan lokakuulta huhtikuulle. Kuivatut pajut on liotettava ennen käyttöä viikon ajan kylmässä vaihtuvassa vedessä esim. järvessä. Pajutyöt voi kuitenkin tehdä yhtä hyvin lehdettömänä aikana kerätystä tuoreesta pajusta, joka on heti käyttövalmista. Tuoreet pajut säilyvät viileässä viikon tai pari käyttökelpoisina. Yksi mahdollisuus on käyttää kuorittua pajua, jonka keruuaika on huhti-toukokuussa ennen lehtien puhkeamista (samaan aikaan onnistuu myös pajupillien teko). Jos kuorittavat pajut kerätään syksyllä, ne täytyy keittää ja höyryttää, jotta kuori irtoaisi. Helmi-maaliskuussa kerätystä pajusta kuori saadaan irtoamaan hyötämällä niitä vedessä, jolloin kasvu käynnistyy. Kuoritut pajut kuivataan heti pystyasennossa, ja ennen käyttöä niitä liotetaan viileässä vedessä muutamia tunteja tai kiireelliseen tarpeeseen kuumassa vedessä 10 - 30 minuuttia.
|
|
Pajun viljely
Punontaan tarvittavat pajut pyritään nykyisin yhä enemmän viljelemään, sillä viljelty paju on tasalaatuisempaa, suorempaa, punontaominaisuuksiltaan parempaa, helpommin liotettavaa ja värivalikoimaltaan monipuolisempaa. Viljely on vähän pinta-alaa vaativaa, sillä jo 10 aarin alalta voidaan saada 2000 pajupistokasta. Maatalouskäytöstä vapautuneille viljelyksille pajun viljely voi tuoda uutta käyttöä. Pajun viljelyä on tutkittu Pohjois-Savon Ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän projektissa "Käsityöpajun tuotannon ja jalostuksen kehittäminen". Myös Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan 4H-piirit ovat kehitelleet punontapajun viljelyä. Suomeen on tuotu vuosittain merkittävä määrä pajua Saksasta ja Puolasta korien ja korihuonekalujen valmistukseen. Tämä tuonti voitaisiin hyvin korvata kotimaisella tuotannolla.
Pajua tuotiin voimakkaasti esille mm. Punos ry:n koordinoimassa Paju 2000 -tapahtumassa Savossa syyskuussa 2000. Punos ry on vuonna 1999 perustettu punonta-alan yhdistys, joka toimii alan puolestapuhujana tarkoituksenaan lisätä punontataitoja ja alan tunnettavuutta.
|
|
Esimerkkejä pajuprojekteista
Laatua pajusta / Etelä-Karjala 1995 - 1998
Kymen-Vuoksen 4H-piiri, yhteyshenkilö Kari Lahti
Keskikatu 2, 45100 Kouvola,
05 - 375 3644
- Keräysorganisaation luominen pajukoiden taloudelliseksi hyödyntämiseksi ja viljelypajun kasvatus käsi- ja taideteollisiin tarpeisiin.
Laatua pajusta / Kymenlaakso 1995 - 1997
Kymen-Vuoksen 4H-piiri, yhteyshenkilö Kari Lahti
Keskikatu 2, 45100 Kouvola,
05 - 375 3644
- Keräysorganisaation luominen luonnonpajukoiden taloudelliseen hyödyntämiseen ja viljelypajun kasvatuksen aloittaminen käsi- ja taideteollisuuden tarpeisiin.
Käsityöpajun tuotannon ja jalostuksen kehittäminen - 2000
(Pohjois-Savon Leader)
Pohjois-Savon Ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä
Hietapohjantie 926, 73460 Muuruvesi
p. 017 - 616 6730, 017- 688 8100
Yhteyshenkilö Keski-Suomen maaseutukeskuksen maisemanhoidonneuvoja Pekka Ilen
p. 014 - 443 7208
- Projektin tavoitteena on käsityöpajun tuotannon ja jalostuksen kehittäminen. Muutama henkilö on aloittanut tai aloittamassa pajun viljelyn projektin puitteissa.
Kuhmon pajupuuhanke 2000 - 2001
Niemisen kyläyhdistys ry / Kimmo Huotari
Niemiskyläntie 1096, 88900 Kuhmo
puh/ fax o8 - 657 560, 0400 - 336 426
- Hankkeen tavoitteena on selvittää mahdollisuudet jalostaa pajut ja muut nuoret lehtipuut matoiksi, joita voi käyttää maan sitomiseen vaikeissa maastokohdissa ja muissa ympäristönhoitotöissä.
Projekti Punojat - taitajilta nuorille
Kuopion seudun käsi- ja taideteollisuus ry / Anneli Laaksonen
Tulliportinkatu 20
70100 Kuopio
- Projektin kohteena olivat peruskoulun ala-asteen oppilaat ja opettajat, lasten käsityökoulujen opettajat ja työttömät nuoret aikuiset. Projektin aikana elvytettiin perinteisiä punontatekniikoita sekä kartoitettiin läänin punojia ja erityisteknikkoartenomeja.
http://www.keppi.utu.fi/uusi/loytaminen/tekstit/punojat.html
Tarinatuote-projekti 1995- 1997
Kuopion ja Varkauden seudun sekä Ylä-Savon käsi- ja taideteollisuusyhdistykset
- Projektin tavoitteena oli valtakunnallisen projektin keinoin ja tuotteisiin liittyvien tarinoiden avulla luoda tunnepohjainen ja tiedollinen yhteys kulttuurin, tuotteen ja sen käyttäjän välille. Projektilla haluttiin edistää alueellisten kulttuurien omaleimaisuutta luomalla alueellisia käsityötuotteita. Näitä olivat mm. lastuenkeli, pihlajapuinen veitsi, kuoripajukorit.
|
|
|
Kirjallisuutta
Ilén, Pekka: Käsityöpajun tuotanto ja käyttö Suomessa selvityshankkeen loppuraportti 2001. Keski-Suomen maaseutukeskus. Maa- ja metsätalousministeriö/Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä.
Miettinen, M. & Raatikainen, V.: Pajutyöt. Saarijärvi 1995.
Korhonen, Erkki: Korityön opas. Helsinki 1952.
Lahti, R. (suom.): Punontatöitä. Tammen käsityöoppaat N:o 6. Helsinki 1961.
Tee se itse. Askartelemme rottingilla. Kauppiaitten kustannus Oy. Helsinki 1995.
Paju taipuu. Kotipuutarha 3/00.
|
|
Kuinka ennen?
Pajun punontaa on Suomessa harrastettu 1800-luvulta lähtien. Erityisesti Etelä-Pohjanmaalla Ylihärmän ja Lapuan alueilla punontataito kehittyi varhain ja oli suhteellisen laajamittaista. Korinpunontataidon opettamisessa oli Viktor Julius von Wrightilla tärkeä merkitys. Hänen Helsinkiin v. 1879 perustamansa paju- ja rottinkitavaratehdas toimi yli puolen vuosisadan ajan. Pajusta tehtiin paitsi erilaisia koreja myös huonekaluja ja lastenvaunuja sekä lisäksi kalanpyydyksiä eli vitsamertoja. Ensimmäinen pajunpunontaa käsittelevä ohjekirja ilmestyi maassamme vuonna 1882, ja vuonna 1919 julkaistiin kirjanen pajun viljelyn edellytyksistä. Myös muualla Euroopassa pajun punonta yleistyi 1800-luvun puolivälin jälkeen, ja pajua viljeltiin satojen tuhansien hehtaarien alueella. Varsinkin Saksassa kehiteltiin erilaisia koneita pajun työstämiseksi, mutta punonta jäi silti ihmisvoimin tehtäväksi. Viimeisin suurin pajutyötilaus oli Englannin armeijan kahden miljoonan korilaukun tilaus toisen maailmansodan aikana. Pajun menekkiä on vähentänyt muovituotteiden yleistyminen.
|
|
|
