Sammalet, havut, varvut, oksat , risut, käävät, kaisla, olki, kävyt ym. luonnon koriste- ja punontamateriaalit sekä luonnonkukat, siemenet, siitepöly ja pihka
Sammalille on markkinoita sekä kotimaassa että ulkomailla, mutta järjestelmällistä keruuta ei ole. Koristesammalia jopa tuodaan Suomeen. Saksassa myös sormipaisukarvejäkälän valtaamat oksat ovat suosittuja. Sammalten keruu hakattavaksi aiotulta alueelta olisi kannattavaa. Tietynlaisista sammalista maksetaan ulkomailla hyvin.
|
|
 Havupuiden oksia käytetään erilaisissa kukka-asetelmissa, seppeleissä ja kransseissa. Erityisesti ne kuuluvat jouluperinteeseen. Koristehavuihin liittyviä projekteja on ollut erittäin paljon viimeisen neljän vuoden aikana. Mustilan arboretum Elimäellä on johtava koristehavujen tuottaja ja viljelyn kouluttaja. Nykyisin 10% Suomen koristehavuista tulee Mustilasta. Maa- ja metsätalousministeriön rahoituksen turvin Mustila on kehittänyt luonnon leikkovihreän kotimaista tuotantoa, minkä projektin pohjalta on perustettu koristehavujen viljelyrenkaita Kymenlaaksoon ja muualle Suomeen. Mukaan on lähtenyt vajaa 20 viljelijää, ja viljelyala on n. 10 ha. Havupuista viljelyssä ovat mukana mm. siperianpihta, balsamipihta, hemlokit, tuijat, serbiankuusi ja douglaskuusi. Koristehavujen menekki on nyt hyvä, mutta näiltä viljelyrenkaaseen kuuluvilta viljelmiltä havuja saadaan myyntiin vasta 15 - 20 vuoden kuluttua.
Viljelyn alkuvaiheessa on paras valita kasvatukseen useita eri lajeja. Tuotantokustannukset pysyvät pieninä, mikäli viljelmän työ tehdään ilman palkattua työvoimaa. Perustamisvaiheen jälkeen puiden vuotuiset hoitoleikkaukset voi ilman sanottavaa haittaa tehdä lähes mihin vuodenaikaan tahansa, mikä helpottaa töiden organisointia. Riskejä ja kustannuksia voidaan myös vähentää kasvattamalla havut normaalin metsänkasvatuksen nuoruusvuosien lisäsatona. Harrastuksena eri puulajien kasvattaminen sekä niiden menestymisen ja kasvun seuraaminen antaa paljon sekä tuo vaihtelua normaaliin metsätalouteen. (www. joulupuuseura.fi).
Koska kotimainen havujen tuotanto on vasta käynnistymässä, Suomessa käytettävät koristehavut ovat pääsääntöisesti tuontitavaraa. Suomeen tuodaan runsaasti erilaisia tuoreita havuja erityisesti Tanskasta mutta myös Saksasta, Alankomaista ja Ruotsissa. Tukkujen hankkimista havuista tuodaan ulkomailta n. 75%. Ulkomaisten havujen etuna on varma saatavuus suurina erinä, tasainen laatu ja sopivat pakkaukset. Tuontia voidaan korvata kotimaisella tuotannolla, sillä monia lajeja Suomeen koristeeksi tuotavista havuista voitaisiin kasvattaa myös meillä. Tulevaisuudessa Suomesta saadaan suurempia havumääriä kotimaisten havupuidemme lisäksi mustakuusesta, serbiankuusesta, douglaskuusesta, kontortamännystä ja jossain määrin siperian- ja palsamipihdasta. Trendi alalla on kotimaisuutta suosiva. Koristehavujen viennissä Suomella ei ole mahdollisuutta kilpailla eteläisemmän Euroopan maiden kanssa. Norjaan on tosin viety havuja vähäisessä määrin.
|
|
Käpykoristeet sopivat erityisesti joulun aikaan. Keski-Pohjanmaan 4H-piirin tekemässä kartoituksessa kukkakaupat käyttäisivät koristeena mielellään suomalaisia erikoisempia käpyjä kuten sembramäntyä. Tukkujen hankkimat kävyt ovat kuitenkin lähes 100 %:sti ulkomaisia. Käpyjä tuodaan mm. Kauko-Idästä, eivätkä kotimaiset kävyt pysty kilpailemaan hinnalla niiden kanssa. Suomalaisia käpykoristeita ostavat halukkaimmin lähinnä ulkomaiset turistit.
|
|
Sieniin kuuluvia kääväkkäitä voidaan hyödyntää koriste- ja käyttöesineiksi. Tietyt kääpälajit soveltuvat myös lankojen värjäykseen. On kuitenkin huomioitava, että käävissä on uhanalaisia lajeja, ja jos ei ole täysin varma käävän määrityksestä, se on ehdottomasti jätettävä rauhaan.
|
|
 Luonnonkukat kerätään kuivalla säällä ja kuivataan yleensä pieninä nippuina, jotka pannaan riippumaan ylösalaisin. Kuivausaika riippuu kasvin vesipitoisuudesta ja vaihtelee viikosta useampaan viikkoon. Mykerökukkaisia kasveja kuivattaessa voi varautua siementen pöllähtämiseen lentoon niiden kuivuttua. Kuivakukat säilytetään kuivassa sisätilassa, sillä ulkoilmassa ne menettävät väriään. Glyseriinikuivatukseen sopivia ovat mm. kultapiisku, keltamatara sekä kissankäpälä. Hiekkakuivatusta suositellaan mm. niittyleinikille ja ruiskaunokille.
Keski-Pohjanmaan 4H-piirin teettämässä tutkimuksessa kukkakauppojen suosituimpia luonnon kuivakukkia olivat peltotaskuruoho, erilaiset heinät, siankärsämö, seittitakiainen, hevonhierakka ja mesiangervon siemenkota.
|
|
 Koristemateriaalien keruuseen tarvitaan maanomistajan lupa. Luonnonkasvien myynti koristetarkoitusta varten on veronalaista tuloa.
Suomessa luonnonmateriaalien käyttö koristeena on ollut melko pientä keskittyen paljolti joulun aikaan. Viimeisen vuosikymmenen aikana luonnosta peräisin olevien raaka-aineiden ja materiaalien arvostus on kuitenkin noussut voimakkaasti seuraten muun Euroopan esimerkkiä. Aina on silti joukossa kuluttajia, jotka eivät ole valmiita maksamaan kotimaisista "käden ulottuvilla olevista" materiaaleista vaan pitävät ulkomaisia tuotteita eksoottisempina.
|
|
Markkinat ja toiminta Suomessa
Tukuista, varsinkaan Helsingin ulkopuolella, ei löydy riittävästi puhdistettua ja pakattua kotimaista luonnonmateriaalia, minkä kauppiaat kokevat ongelmaksi. Valikoima on lisäksi suppea ja jalostusaste alhainen. Kukkakauppiaat keräävätkin materiaalit paljolti itse metsästä tai ostavat sen tutuilta kerääjiltä. Koristemateriaaleista kerätään eniten käpyjä, sammalta, jäkälää ja puolukanvarpuja. Lisäksi karpeista ja sananjaloista tehdyt koristeet ovat olleet kysyttyjä. Erilaiset käsittelyt laajentavat materiaalin käyttömahdollisuuksia; esim. pehmeiksi palsamoiduista puiden lehdistä saadaan monikäyttöisiä koristeita. Luonnonmateriaalien hyödyntäminen kangertelee osaltaan siksi, että niiden kerääminen luonnosta ja kauppakunnostus vie aikaa. Keruu vaatii myös omat niksinsä ja tietoja eri materiaalien käyttötavoista. Siksi luonnonmateriaaleista tehdyt koristeet eivät välttämättä kilpaile hinnalla, vaan myyntivaltteja ovat kotimaisuus, ekologisuus ja yksilöllisyys.
Suurin osa luonnonmateriaalista tuodaan ulkomailta; Suomen liittyminen Euroopan Unioniin lisäsi ja monipuolisti tuontia. Kukkakauppiaiden liiton mukaan vuosittain Suomeen tuotujen kuivakoristeiden arvo on yli 60 miljoonaa markkaa. Esimerkiksi tukkujen hankkimista havuista tuodaan ulkomailta n. 75%, siemenkokodista ja kuivakukista n. 67%, leikkovihreästä n. 95% ja oksista ja kävyistä jopa 100%. Kotimaasta kerättyjä ovat lähinnä jäkälät ja varvut; sammaleesta n. 77% on kotimaista. Kukkakauppiaiden mielestä kotimaiset luonnonmateriaalit pärjäävät kyllä kilpailussa ulkomaalaisille sekä hinnan että laadun suhteen poikkeuksena kotimaiset siemenkodat ja leikkovihreä. Ulkomaisista luonnontuotteista pystyttäisiin korvaamaan suuri osa kotimaisella vastineella: koristehavut voitaisiin korvat kotimaisilla viljellyillä havuilla, leikkovihreää kotimaisilla saniaisilla ja lieoilla ja kuivakukkia kotimaisella tuotannolla. Lisäksi erilaiset kukkakepit ovat poikkeuksetta tuontitavaraa, joka olisi helposti korvattavissa (Luonnon koristemateriaalit, esiselvityshankkeen loppuraportti. Kainuun 4H-piiri 1999). Köynnösteleviä koristeeksi sopivia kasvimateriaaleja Suomen luonnossa ei juurikaan ole.
Luonnon materiaalien keruu ja tuotteistaminen voi tarjota tulevaisuudessa runsaastikin työllistämismahdollisuuksia. Kuivakoristeiden tuotanto sopii hyvin sivuelinkeinoksi varsinkin maatilan omistajille, joilla on jonkin verran maata ja metsää. Jokamiehen oikeudet kun rajoittuvat vain rauhoittamattomien kasvien sekä marjojen ja sienten, maahan pudonneiden risujen, käpyjen ja pähkinöiden keräämiseen. Maatiloilta löytyy myös yleensä sopivia kuivaus-, työ- ja varastotiloja. Myös nuoria pyritään innostamaan luonnonmateriaalien keräämiseen ja jalostamiseen. Suuret tuotantomäärät edellyttävät keräilyn keskittämistä ja markkinointia tukkuliikkeiden kautta. Suurtuotantoon on valikoitava niin yksinkertaisia tuotteita, että laatuvaatimukset pystytään täyttämään, vaikka raaka-aineen kerääjiä on useita.
Tuotekehittelyä alalla kaivataan lähinnä raaka-aineiden tasalaatuisuuden ja tuotteiden säilyvyyden parantamiseen. Sidonnan opetuksessa tulisi entistä enemmän suosia kotimaisia materiaaleja, ja sidontapohjat pitäisi kehittää luonnossa hajoaviksi. Luonnontuotteiden myyjien pitäisi markkinoida tuotteitaan tehokkaammin kukkakauppiaille, jotka monesti joutuvat itse kartoittamaan kotimaisten tuotteiden tarjoajat.
Luonnonkasvien koristekäyttöön perustuvia hankkeita on ollut useita. Mm. Punkalaitumen Maatalousseuran ja Kaakkois-Satakunnan kehittämiskeskus Oy käynnistivät keväällä 1997 hankkeen kotimaisten luonnonmateriaalien hyödyntämiseksi. Hankkeen jatkona helmikuussa 1998 perustettu Satakunnan Kuivakoriste -osuuskunta kerää ja markkinoi luonnonmateriaaleja ja niistä tehtyjä tuotteita mm. kukkakauppoihin sekä yksityisille henkilöille. Osuuskuntaan kuuluu n. 30 jäsentä.
|
|
Esimerkkejä alan projekteista
KÄDENJÄLKI -PROJEKTI
- Käsi- ja taideteollisuusliiton valtakunnallinen projekti
- tavoitteena perinteen siirtäminen tämän päivän osaamiseksi: vanhojen taitajien esille tuominen, punojamestareiden ja erityisteknikkoartenomien tietojen ja taitojen siirtäminen nuorelle sukupolvelle, uusien koulutusmuotojen löytäminen, punontataitojen ja punonnaisten esille tuominen
- toteutus: punonnan kesäkurssi 8.-11.7.1996: kaisla-, juuri- ja pajutyöt; peruskoulun, lasten käsityökoulujen opettajia ja ohjaajia sekä punonnasta kiinnostuneita harrastajia, kaikki naisia
- yhteystiedot: Kuopion käsi- ja taideteollisuus ry,
Rautalammin käsityökeskus, PL 3, 77701 RAUTALAMPI, p. 017 531 222
- Kuopion seudun Käsi- ja taideteollisuus ry osallistui em. projektiin PUNOJAT HANKKEELLA (v. 1996) kohderyhmänä lapset ja nuoret
Sampo-ohjelma (osana Luonnosta kerättävät ravinto- ja koristekasvit)
1997-1999
Paistjärven koulun vanhempainyhdistys ry. Liisa Kolli
Rihuntie 731, 18300 HEINOLA KK
03 - 7185 657
rihu@pp.phnet.fi
Pidetty kursseja luonnon koriste- ja lääkekasveista, ja toimitettu kirja.
Luonnon koristemateriaalien vientiselvitys 1997 (Leader)
T:mi Herba Natura, Jussi Kammonen
Kokintie 339, 31500 Koski TL
p. 02 - 484 2533
Luonnon koristemateriaalien vientiselvitys 1999
T:mi Herba Natura, Jussi Kammonen
Kokintie 339, 31500 Koski TL, 02 - 484 2533
- Koristesammaleen, jäkälän ja kuusenkäpyjen vienti Keski-Eurooppaan (agentit, pakkaukset, kuljetukset ja hintataso).
Liksaa luonnosta 1997 - 1998 (Leader)
Härkätien 4H -yhdistys Tuovi Löytynoja 02-4848511,
Vähämoisiontie 1 21530 PAIMIO
- Nuorten koulutus luonnonvarojen käyttöön, luonnonmateriaalien käyttö koristeina ym. jalosteina, luontotietouden lisääminen.
Luonnosta käsin -luontomatkailun tuliaistuotteet 1998 - 1999 (Etelä-Pohjanmaan Leader)
Etelä-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuusyhdistys
Verkatehtaankatu 12, 60100 Seinäjoki
p. 06 - 423 1260
- Alueellisten korkeatasoisten matkamuistotyyppisten käsityötuotteiden luominen.
Luonnon koristemateriaalit 1998 - 1999
Kainuun 4H-piiri, Kari Komulainen
Kasarminkatu 43 B, 87500 Kajaani
p. 08 - 619 87217, 08 - 612 2112
Suomalaisen erikoiskasvi- ja non-food tuotannon kehittäminen 1997- 1999 (Leader)
Kalle Leino
Heernummentie 2D, 21500 Piikkiö
p. 040 - 527 7709
- Kohdistetun asiakasryhmän tarpeita ja kulutustottumuksia vastaavien harvinaisten marjojen, vihannesten ja koristehavujen viljely sesonkiluontoisesti eri vuodenajoille sijoittuen.
Kuivattujen koristekasvien markkinnoinnin edistäminen 1997 - 1999 (Leader)
Ulla-Riitta Moilanen
Multikankaantie 31 A, 83660 Varislahti
p. 013 - 559 371
- Kuivattujen koristekasvien kasvatuksen, käsittelyn ja markkinoinnin kehittäminen. Tavoitteena organisoida keruu/kasvattajaverkosto P-K:an.
Keruutuotteiden tuotteistaminen -projekti
Keski-Pohjanmaan 4H-piiri, PL 13, 68301 Kälviä
Projektipäällikkö Kirsi-Maria Saarinen
Lehtisaarentie 1, 69700 Veteli
p. 06 - 862 2006, 040 - 590 9273
Luontopaja-projekti 1998-2000 Kainuun Leader
Hyrynsalmen Suoramyynti Osuuskunta / Vilho Keränen
Hietaniementie 4, 89400 HYRYNSALMI
p. 08 - 744 122
Pöleiköntie 45, 98540 MOISIOVAARA
- Perustettiin työneuvontapiste, johon ihmisillä on matala kynnys tulla kokeilemaan ja kehittämään luonnontuoteideoidensa toimivuutta. Uusien tuotteiden kehittäminen, markkinointi, neuvonta ja myyntipiste matkailunähtävyydeksi, kansainvälistyminen
FI-Nature -hanke 1999 - 2001
Huittisten ammatti- ja yrittäjäopiston aikuiskoulutusosasto
Jyrki Tapala p. 050 - 592 4360
- Luonnonmateriaalien hyödyntämisestä lisäelinkeino maa- ja metsätiloille (leikkohavut, paju, sammalet, jäkälät, lieot, varvut, oksat, kävyt)
Maaseudun nuorten valmistettavaksi ja markkinoitavaksi soveltuvien tuotteiden valtakunnallinen kartoitus, analyysi ja tuotekehittely 1994 - 1996
Suomen 4H-liitto ry / Minna Saarni
Bulevardi 28, 00120 Helsinki
p. 09 - 645 133
fax 09 - 604 612
- Tavoitteena kartoittaa Suomen 4H-järjestön toimintakentästä sellaisia uusia tuoteideoita, jotka soveltuvat erityisesti nuorten valmistettavaksi ja nostavat siten maaseudun nuorten yritystoiminnan jalostusastetta. Hankkeessa valmistui v. 1995 valtakunnallista nuorisokoulutusta varten suunniteltu koulutusaineisto "Luontoäidin lähikauppa".
Ahojen aarteet 1997 - 1999 (Pomo)
Uusikaupunki - Kalanti ja Laitila - Pyhäranta 4H-yhdistykset.
Riina Vainio
Keskuskatu 30, 23800 Laitila
p. 02 - 850 1357
- Ahomansikan puoliviljely ja keräily, keto- ja niittykasvien keräily ja siemenviljely, taimimyynti.
Ketokukkahanke 1999 - 2000 (Leader)
Kajaanin 4H-yhdistys ry / Kaisu Möttönen
Seppälä, Rantala as. 4, 87910 Linnantaus
p. 0400 - 948 219
- Keto- ja niittykasvien siementen keräys sekä siemenviljely
Joulukuusien ja koristehavujen kasvatus 1999 (Pomo)
Levannon kyläyhdistys ry., Rauli Kataja
Levannontie 20, 04940 Levanto
p. 049 - 610 466
Joulukuusitila / retkeilykeskus 1998 (Pomo)
Osuuskunta Optimator, Jorma Kujanpää
Pikku Cygnauksenkatu 2, 06100 Porvoo
p. 019 - 580 005
Hanki havuilla 1998 (Leader)
Yhteyshenkilö Antti Sipilä
Suolijärventie 72, 14820 Tuulos
p. 0400 - 900 415
Koristehavu- ja joulukuusiprojekti 1998 - 2000
Yhteyshenkilö Helena Hippala
Oppikankaan koulu, 54800 Savitaipale
p. 05 - 456 1197
Koristehavutuotannon kehittäminen 1995 - 1996
Kymenlaakson maaseutukeskus
Paimenpolku 16, 45100 Kouvola
Kävyillä koristeltu kuusi 1997 - 1998 (Leader)
Lapin käsi- ja taideteollisuus ry Korkalonkatu 12, 96100 Rovaniemi
p. 016 -346 951
- Joulukuusen koristeet männyn ja kuusen kävyistä. Tavoitteena uuden lappilaisen luonnonmukaisen joulukoristesarjan saaminen markkinoille.
Luonnon koristemateriaalien, leikkovihreän ja joulukuusien kehittäminen 1995 - 1997
Arboretum Mustila,
47200 Elimäki
p. 05 - 766 78
- Luonnon koristemateriaalien, leikkovihreiden ja joulukuusien kotimaisen tuotannon kehittäminen. Ensisijaisesti keskitytään havu- ja lehtipuihin, etsitään parhaiten Suomen oloihin sopivat lajit, käynnistetään niiden koekasvatus, luodaan yhteyksiä ulkomaille
Kotimaiset leikkohavut 1998 (Pomo)
Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitoksen Ky, yhteyshenkilö Pentti Härmä
p. 02 - 273 1600
Kotimainen joulupuu ja leikkohavu 1998 - 1999
Huittisten ammatti- ja yrittäjäopisto, Tapani Teppo
Kauvatsantie 189, 32800 Kokemäki
p. 02 - 560 4711, 02 - 560 4747
Joulukuusen viljely 1997 - 1999
Tapani Hautala
Toivolantie 23, 85230 Talus
p. 08 - 432 761
- Erikoiskuusiviljelmän perustaminen maatilalle. Kuusia markkinoidaan ohjelmapaketteina kuusen valinnan ja kaadon muodossa metsäretkeilyyn liittyen.
|
|
Kirjallisuutta
Liukko, M. & Rinne, T. (toim.): Luontoäidin lähikauppa. Suomen 4H-liitto 1996.
(esittely ja tilaukset 4H-liiton sivuilta käsityöosion kautta www.4h-liitto.fi )
Mattila, K. & Kiiskilä, M.: Luonnonkasveista kodin koristeet ja tekstiilit. WSOY. Porvoo 1982.
Nikulainen, T. & Tavasti, A.: Aurinkovuosi – ympäristökäsitöiden keruu- ja työkalenteri. Jyväskylä 1998.
Begfeldt, I.: Kuivakukat. WSOY 1988.
Begfeldt, I.: Kukkavuosi. Gummerus 1990.
Göthlin, S. & Nilsdotter, G.: Kaunista kuivaamalla. Otava 1994.
Göthlin, S. & Nilsdotter, G.: Sido seppeleet ja kukkaköynnökset. WSOY 1996.
Innilä, M., Katila, S. & Repo, S.: Emmyn ikikukkia. Keuruu 2000.
Mattila, Tuulikki: Suomalaisia kuivakukkia pihoilta ja pientareilta. WSOY 1995.
Suomalaisia kuivakukkia. Karisto 1998.
Skjöldebrand, I.: Kauneimmat kuivakukat ja korit. Karisto 1993.
Weimar, M.: Tee itse kauneimmat kukkakranssit. WSOY
Johansson, Jari: Joulupuut ja leikkohavut. (Uusin painos 2001).
|
|
|
 Luonnonkasvien siementen keruu ja välitys työllistää erityisesti 4H-nuoria. Tähän liittyviä projekteja on ollut Uudenkaupungin ja Kajaanin seudulla. Luonnonkasvien siemeniä välittävät lisäksi mm. Ahon Alku ry ja Kukkiva Niitty (Koski Tl) sekä Hyötykasviyhdistys ry ja Maatiainen ry.
Siemenet tulee kerätä kypsinä, jolloin itäminen on varminta. Osa kesällä kukkivista kasveista kypsyttää siemenensä jo keskikesällä, mutta useimmat kasvit varistavat siemenensä syksyllä heti ensimmäisten pakkasöiden jälkeen. Keruu tulisi tapahtua kuivalla säällä ennen siementen varisemista. Siemeniä ei kannata ottaa talteen yksittäin kasvavista kasveista, joilla siemenet saattavat olla syntyisin itsepölytyksestä.
Siemenet tulee puhdistaa heti keräämisen jälkeen, sillä siemenkotien ja hedelmien jäänteet ja roskat saattavat helposti homehduttaa siemenet. Siemenet saadaan varistettua helposti kuivista kävyistä ja siemenkodista. Hedelmät ja marjat on syytä soseuttaa ennen siementen irrotusta ja huuhdella sitten vedellä, jolloin marjojen ja hedelmien jäänteet saadaan erotettua pinnalta. Puhdistamisen jälkeen siemenet kuivataan ilmavasti huoneenlämmössä. Muutamat lajit, kuten esim. pajut ja tammi sekä puna-ailakki ja ojakellukka, eivät kestä kuivatusta, vaan siemenet on saatava välittömästi maahan. Useimmat muut siemenet kestävät 1 - 2 vuoden varastoinnin viileässä kuivassa paikassa. Yksivuotisten kasvien siemenet itävät yleensä helposti ilman erityistoimia, mutta useiden monivuotisten kasvien siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn kylmässä ja kosteassa lepotilan purkamiseksi ja siemenkuoren pehmittämiseksi. Muutamat puuvartisten lajien siemenet tarvitsevat sekä lämpimän että kylmän jakson kaksinkertaisen lepotilan purkamiseksi. Kaikkia kasveja ei kannata lisätä siemenestä, vaan on tehokkaampaa ja varmempaa käyttää kasvullista lisäystä.
Siementen keruuseen luonnosta tarvitaan maanomistajan lupa. Lisäksi kerääminen ei saa vaarantaa lajin olemassaoloa, eikä rauhoitettujen ja uhanalaisten lajien siemeniä saa lainkaan kerätä. Muitakaan kasvustoja ei saa ryöstää puhtaaksi siemenistä.
|
|
Siitepölyä kerätään lähinnä mehiläispesistä joko sisältä pesästä tai pesän lentolaudalta mehiläisten jaloista. Siitepöly sisältää proteiinien, hiilihydraattien ja rasvan lisäksi runsaasti erilaisia entsyymejä, vitamiineja ja mineraaleja. Sitä käytetään rohtona mm. allergisiin oireisiin, eturauhasvaivoihin sekä yleisen suorituskyvyn ja vitaalisuuden lisäämiseen.
|
|
Pihka on hartsien ja eteeristen öljyjen tahmea seos, joka eteeristen öljyjen haihtuessa vähitellen kovettuu. Mäntykasvien pihkasta saadaan vesihöyrytislauksen avulla tärpättiöljyä. Perinteisesti kuusenpihkasta on valmistettu voiteita, joita on käytetty rohtona mm. haavoihin, palovammoihin ja tulehduksiin. Pihkasta saa myös luonnonmukaisen purukumin, jolla voi desinfioida hampaat ja ikenet. Pihka voisi olla paljon nykyistä tärkeämpi raaka-aine, jos sen talteenottoa, jalostusta ja käyttötarkoituksia tutkittaisiin enemmän.
|
|
Kirjallisuutta
Heikkilä, K., Borg, P. & Tarvainen, A.: Ketojen ja niittyjen hoito-opas. Suomen Luonnonsuojelun Tuki 1996.
Kahila, P.: Siementen keräysohjeita. Maatiainen 1996.
Kukkola, P.: Kedoilla kulkien – niittykasvien siementen keruuopas. Suomen 4H-liitto.
Partanen, H. (toim.): Kotipihan kukkaniitty. Maa- ja kotitalousnaisten keskus 1998.
Ärväs, M. & Seppänen, L.: Siemenet talteen. Suomen 4H-liitto 1994.
Metsäkukkia. Luonnonkasvit puutarhassa. Metsälehti Kustannus & Viherympäristöliitto 1996.
Alanko, Pentti: Luonnonkasvit puutarhassa. Tammi 1996.
Metsälä, H.: Pihka. 96 s.
|
|
Kuinka ennen?
Purupihka oli kivikauden purukumi, jota sopii itse kokeilla: kuusen rungolta kerätään parin vuoden vanhaa kuvettunutta pihkaa. Veitsenkärjellisen verran riittää purupihkaksi. Terävän ja karvaanmakuinen mälli lisää syljeneritystä. Pureskelemalla pihkakimpale muuttu valkeasta punervaksi ja osittain läpinäkyväksi, samalla pihkainen maku miedontuu. Nyt purukumi on valmis nautittavaksi. Sellaisena sitä on myytykin ainakin Karjalan markkinoilla 1900-luvun alussa. Pihkapurukumi on ksylitolin esi-isä. Se on desinfioinut hampaita ja ikeniä.
Tulehtuneeseen haavaan valmistettiin pihkalaastari, johon käytettiin sianihraa ja kuusen pihkaa. Aineksista keitettiin tasainen liisterimäinen seos. Laastari saattoi olla väkevämpi tai miedompi, riippuen pihkan määrästä.
Katajapihkaa on käytetty vernissan valmistukseen, mutta sitä on käytetty myös erilaisiin rohtotarkoituksiin. Pihka on kerätty erityisen helposti muurahaispesien alta, koska muurahaiset ovat varastoineet sitä sinne.
|
|
|
