Koivunoksat
Perinteinen koivunoksien käyttötapa on vihtojen teko. Tuoksuvia alkukesän vihtoja voi tehdä heti lehtien puhjettua, mutta talven varalle säilöttävät vihdat pitäisi tehdä kesä-heinäkuun vaihteessa. Vihtoihin tarvitaan rauduskoivun urvuttomia oksia sekä sitomiseen hieskoivun taipuisia versoja. Vihdat säilötään talveksi perinteisesti kuivaamalla ne lämmittämättömässä tilassa valolta suojattuna. Suolausta voi käyttää säilyvyyden parantamiseksi. Vihtoja voi säilöä myös pakastamalla.
Lehdetön koivunrisu on hyvin käyttökelpoinen ja runsas materiaali luutien ja vispilöiden tekemiseen. Paras luudantekoaika on keväällä maalis-huhtikuussa. Luutiin tarvitaan tiheitä taipuisia koivunoksia sekä sitomiseen paksumpi suora ja vähäoksainen koivunverso. Vispiläaineet tulee kerätä silloin kun lehdet ovat hiirenkorvalla, koska kuori irtoaa silloin parhaiten. Vispilöiden tekoon soveltuvat myös kuoritut kuusen oksat. Keväällä kerättyjä nuoria koivun oksia on perinteisesti käytetty myös risumattojen valmistamiseen. Ennen risukimput solmittiin yhteen siannahalla, nyttemmin metallilangalla.
Koivunoksista voi tehdä myös seinätekstiilejä, verhoja, piirakkavuoan suojuksia ja linnunpesiä kukkasommitelmien koristeeksi. Koivunoksat sopivat lehdellisinäkin kangaspuilla kudottaviin kudonnaisiin. Esim. vaivaiskoivu säilyttää hyvin lehtensä lopputuotteessa, kun käytettävät oksat on kerätty täydessä lehdessä ja kudottu tuo.
|
|
Varvut ja lieot
Varvuista useimmat sopivat koristetarkoituksiin. Kanervaa voi kuivata sekä ilma- että glyseriinikuivatuksella. Sen vaaleanpunaiset kukat säilyvät hyvin irtoamatta kasvissa. Mustikan varret säilyttävät hyvin värinsä kuivattaessa. Niitä voi käyttää kuivakukka-asetelmien lisäksi hyvin myös kudonnaisissa. Puolukan vihreä varvut sopivat kuivattavaksi kransseihin ja muihin koristetarkoituksiin. Suopursu on kaunis kuivattuna maljakossa sekä kudontatöissä. Se on melko vaikea kuivattava kukkivana, mutta hiekka- ja glyseriinikuivatusta kannattaa kokeilla. Suopursun käsittelyssä on hyvä tiedostaa kasvin myrkyllisyys. Varpuja, esim. kanervaa ja variksenmarjaa, voi käyttää myös luutien raaka-aineena.
Kotimaisia puolukanvarpuja ostetaan jonkin verran syksyn asetelmiin. Se, kuinka varvut on niputettu, ja nippujen tasalaatuisuus on tärkeää ostajan kannalta. Suomyrtti on perinteinen kasvi saksalaisissa kukka-asetelmissa. Siellä se kuitenkin on rauhoitettu, mistä syystä materiaalia halutaan mieluusti ostaa. Suomyrtin viljely onnistuisi Suomessa mahdollisesti hyvin, joten sen viljely koristetarkoituksiin sekä myös maisemointikasviksi tulisi kehittää. Kokeiluluontoisesti sitä on jo viljelty. Ketun- ja katinliekoa käytetään Saksassa mm. erilaisissa koristetöissä, joihin tarvittavasta materiaalista on pulaa. Katinlieko säilyttää hyvin vihreän värinsä, joten se sopii erinomaisesti kuivattavaksi ja kudottavaksi.
|
|
Juurityöt
Juuritöihin kelpaavat eripaksuiset männyn, koivun, kuusen ja pajun juuret. Niitä käytetään lähinnä erilaisiin punontatöihin. Kestäviä juurikoreja (Kuva 98 kt) on tehty ennen erityisesti männyn juurista, ja kuusen juurista on saatu erinomaista nuottaköyttä. Juuria voi myös kutoa kangaspuissa sekä virkata.
Juuret kerätään keväällä tai syksyllä; raivaustyömailta niitä kannattaa ottaa talteen koko kesän ajan. Keväällä kerätyistä juurista kuori irtoaa helpoimmin ja juurien väri on tummempi. Helpoin maasto juurien keräämiselle on hiekkamaa, missä juuret ovat myös suorempia. Juuret on irrotettava varovasti käsin vetämällä ja katkaistava sitten puukolla. Neljää metriä lähemmäksi puuta ei ole syytä mennä, eikä samaa puuta pidä rasittaa kovin voimakkaalla juurten verotuksella. Sopiva juurten paksuus on aivan ohuista 2 – 3 cm:n paksuisiin saakka. Juuret on parempi käyttää ja kuoria heti tuoreena, sillä kuivana ne eivät enää taivu kovin helposti, ja niiden kuoriminen on hankalampaa. Kuorittuja juuria voi säilyttää kerälle kerittynä talvella lumessa ja kesällä esim. kellarissa tai pakasteessa muovipussissa. Jos juuret ovat päässeet kuivumaan ennen kuorintaa, niitä kannattaa liottaa viileässä vedessä yön yli ennen käyttöä, ja pitkään säilössä olleet kuivat juuret on hyvä keittää kuorimisen helpottamiseksi. Juuret kuoritaan veitsellä tai vetämällä niitä eri kokoisten reikien läpi. Paksut juuret on syytä halkaista useaan kertaan ennen punonnan aloittamista.
|
|
Kirjallisuutta
Tauriainen, Martti: Juurta jaksain -oppikirja siikajokisen perinteisen juurikorin valmistamisesta. 1994.
|
|
|
|
