Luonnon kestävä hyödyntäminen perustuu vastuullisuuteen. Kaikki luonnon vähänkin laajamittaisempi hyödyntäminen edellyttää lajikohtaisia selvityksiä tai tutkimuksia esiintymien runsaudesta, uhanalaisuudesta, keruumenetelmistä ja keruusta palautumisesta. Monien erikoiskeruutuotteiden ja luonnonyrttien hyödyntäminen edellyttää sen selvittämistä, kestävätkö kasvustot suunniteltua keruuta.
Mitä harvinaisemmasta ja hidaskasvuisemmasta lajista on kyse, sitä suurempi vaikutus keruulla on kasvustoon. Myös sienilajisto reagoi herkästi muutoksiin. Kulutusherkillä alueilla lisääntyvä matkailu ja muu luonnon virkistyskäyttö voivat vaikuttaa haitallisesti luonnontuotevaroihin. Mahlan, petun, tuohen, pahkojen, oksien, jäkälän ja sammalen keruun liittäminen oikea-aikaisesti metsänhoitotoimenpiteiden yhteyteen säästää luontoa. Luonnontuotteiden hyödyntämistä voitaisiinkin tehostaa tekemällä yhteistyötä metsän käytön suunnittelijoiden ja metsänomistajien kanssa.
Luonnontuotealan lähtökohtana ovat jokamiehen oikeudet, joilla tarkoitetaan luonnossa liikkumismahdollisuuksien ja rajoitusten muodostamaa kokonaisuutta. Jokamiehen oikeudet perustuvat kirjoittamattomaan maantapaan ja lainsäädäntöön. Maanomistajan lupa tarvitaan sammalen, jäkälän, pahkojen, oksien, havujen, käpyjen, mahlan, petun ja tuohen keruuseen. Lupa tarvitaan myös luonnossa tapahtuvia keruutuotteiden neuvontaretkiä, matkailua yms. järjestettäessä. Lisäksi luvanvaraista on siementen keruu luonnosta.
Kerääminen ei saa vaarantaa lajin olemassaoloa, eikä rauhoitettujen ja uhanalaisten lajien siemeniä saa lainkaan kerätä. Muitakaan kasvustoja ei saa ryöstää puhtaaksi siemenistä.
Lisätietoa:
Jokamiehen oikeudet
Suomen biologisen monimuotoisuuden tiedonvälitysjärjestelmä (LUMONET) |
|
|
|
