Luonnonkasvien mahdollisuudet vielä osittain löytämättä
|
 Luonnostamme löytyy valtava määrä hyödynnettäväksi sopivia kasvilajeja. Kaikkia niiden tarjoamia mahdollisuuksia ei ole vielä edes löydetty. Yrteistä talteen kerätään 24 kasvilajia, mutta näistä vain muutamalla on taloudellista merkitystä. Kerättäviä luonnonkasveja ovat mm. ahomansikka, isohirvenjäkälä (islanninjäkälä), kamomillasaunio, kanerva, kataja, kihokki, koivu, kultapiisku, maitohorsma, mesiangervo, mustaherukka, mustikka, mänty, nokkonen, paatsama, peltokorte, pihlaja, poimulehti, puna-apila, puolukka, siankärsämö, sianpuolukka, suopursu, vadelma, voikukka ja vuohenputki. Joukossa on siis useita hyvin tavallisia puu- ja kasvilajeja. Esimerkiksi männyn havuista ja suopursusta saadaan tislaamalla eteerisiä öljyjä, koivunlehdistä saadaan teeaineksia ja kihokista voidaan valmistaa yskänlääkkeisiin tarvittavia ainesosia (Yrttien jatkojalostus- projekti. Raportti vuodelta 1992).
Suomalaisissa yrttikasveissa on usein puhtaan luonnon ja valoisan kesän ansiosta korkea aromipitoisuus. Kuitenkin suuri osa Suomen luontaistuotemyymälöissä myytävistä yrttikasvituotteista on viime vuosina tuotu Keski-Euroopasta. Monia näistä olisi mahdollista kerätä omasta luonnostamme. Tämä vaatii kasviesiintymien selvittämistä, oikeiden keruuajankohtien tuntemista sekä keruu- ja jatkokäsittelymenetelmien hallitsemista. Toisaalta useiden luonnonkasvien viljeleminenkin on mahdollista. Tällöin pinta-alaa kohti saatavaa satoa voitaisiin kasvattaa. Lisäksi sadonkorjuu helpottuu ja se on mahdollista toteuttaa koneellisesti. Erilaista luonnonkasvien viljelyyn ja jatkojalostukseen liittyvää konekantaa onkin jatkuvasti kehitteillä. Viljelyyn sopivia lajeja ovat mm. nokkonen, siankärsämö, ratamot, kuismat ja kultapiisku (Yrttien jatkojalostus -projekti…). Siementen itävyyden kannalta keruun oikea ajoittuminen on tärkeää (Kaupalliseen siementuotantoon soveltuvia luonnonkasveja, 1997).
Luonnonkasvien siementen kilohinnat vaihtelevat muutamasta kymmenestä markasta jopa kymmeniin tuhansiin markkoihin. Mm. viherrakentamiseen soveltuvia luonnonkasveja ei saada tällä hetkellä kotimaasta riittävästi. Vaikka kaupalliseen siementuotantoon soveltuvia lajeja onkin selvitetty, kotimaisten luonnonkasvien siementen puute on haitannut luonnonmukaisen viherrakentamisen yleistymistä. Siemeniä ja taimia olisikin tuotettava peltoviljelmillä. Näin voitaisiin samalla säästää luonnonkantoja liian runsaalta keräämiseltä. Luonnonkasvialan mahdollisuudet ovat ehkä vielä osittain löytämättä. Tälläkin hetkellä käynnissä on useita projekteja, joiden puitteissa pyritään hankkimaan lisää tietoa lukuisista eri luonnonkasvilajeista, niiden ominaisuuksista sekä niiden sisältämistä ainesosista. |
| |
|
|
|
|
|
