 Kylpy- ja hoitoturve on sataprosenttinen luonnontuote. Siitä ei poisteta mitään eikä siihen lisätä mitään. Silti kaikki turve ei suinkaan sovellu hoitotarkoituksiin. Ennen käyttöä turve tutkitaan tarkoin sekä ensin maastossa että sitten laboratoriossa.
|
|
 Hoitoturpeeksi soveltuvan turpeen etsintä alkaa suon kairauksella. Sen avulla pystytään jo silmämääräisesti arvioimaan turpeen rakenteesta ja maatumisasteesta, voisiko turve mahdollisesti kelvata hoitokäyttöön. Kairauksella saadaan näytteet, jotka toimitetaan erilaisia analyyseja varten Geologian tutkimuskeskukseen (www.gtk.fi) Espooseen. Alan asiantuntijana siellä toimii sektoripäällikkö, erikoistutkija Riitta Korhonen.
|
|
 Laboratoriossa monet vaiheet
Kylpyturvetutkimus aloitetaan turpeen maatuneisuuden ja turvelajin määrityksellä. Näytteessä olevista kasvinjäännöksistä määritellään turvelaji, jotta nähdään, soveltuuko turve hoitotarkoitukseen. Maatumisaste mitataan siihen tarkoitukseen kehitetyllä von Postin asteikolla, jossa maatumattoman turpeen maatumisaste on H1 ja täysin maatuneen H10. Hyvän kylpyturpeen maatumisaste on noin H8.
Vesipitoisuuden määritystä varten turve punnitaan märkänä, kuivataan huoneenlämmössä 2-3 viikkoa ja punnitaan sitten uudelleen. Hyvän hoitoturpeen vesipitoisuus on noin 85-90 % märkäpainosta.
Turpeen happamuus mitataan pH-mittarilla ilmakuivatusta, tislattuun veteen liotetusta turpeesta. GTK:n tutkimien rahkaturpeiden pH-arvot ovat välillä 3,5 – 5,7.
Seuraavaksi määritellään tuhkapitoisuus. Ilmakuivattu näyte kuumennetaan 105 asteeseen, jäähdytetään ja punnitaan. Sen jälkeen näyte hehkutetaan + 815 asteessa ja jäähdytetään taas punnitusta varten. GTK:n tutkimien turvenäytteiden tuhkapitoisuus on välillä 1,8 – 12 %. Tuhkapitoisuuden määrityksellä varmistetaan turpeen hyvä laatu, sillä korkea tuhkapitoisuus voi olla merkkinä haitallisten alkuaineiden esiintymiseen turpeessa.
Lämpökapasiteetin määritystä varten valmistetaan turvekylpyä vastaava seos, joka lämmitetään noin 41 – 45 –asteiseksi. Vertailukohteena käytetään saman lämpöiseksi lämmitettyä vettä. Molempien jäähtymistä seurataan tunnin ajan ja tuloksista piirretään jäähtymiskäyrät. Hyvä kylpyturve alkaa jäähtyä vasta 20 minuutin kuluttua ja silloinkin jäähtyminen on huomattavasti hitaampaa kuin vedellä.
Kylpyturpeen karakterisointia varten näytteet uutetaan ja uuton tuotos sekä pieni määrä ilmakuivattua turvetta lähetetään ulkopuoliseen laboratorioon. Karakterisoinnin tuloksena saadaan selville bioaktiivisten ainesosien määrät, joista tärkeimpiä ovat humus- ja fulvohapot sekä humiinit.
Alkuainemääritykset tehdään ilmakuivatusta jauhetusta näytteestä. Kylpyturvenäytteistä määritellään kaikkiaan 33 alkuainetta. Tällä varmistetaan, että kylpyturpeessa ei ole haitallisia alkuaineita, kuten raskasmetalleja, ja samalla saadaan tietoa hyödyllisten hivenaineiden määristä.
|
|
|
|
